Muinaisessa Rooman valtakunnassa oli kans(s)alaisilla tapana edetä virallisella urallaan tiettyä rataa, jota kutsuttiin cursus honorumiksi. Alimpaan siviilivirkaan, kvestoriksi, pääsi 30-vuotiaana (luonnollisesti jalosyntyisillä oli parin vuoden alennus). Suomessahan tämän ikäiset saavat enää vain oikeuden steriloida itsensä. Ehkä se sitten on modernin ajan vastine roomalaisten virkauralle.

Itse pidän tätä ikää kuitenkin melko hyvänä, sikäli että kolmekymppisenä viimeistään alkaa jo katua joitakin elämänsä virheitä. Se on yleensä merkki, jos ei viisaudesta, niin ainakin viisastumisesta. Itse alan nyt blogaamaan. Vielä ei kaduta.

Aiheina tulevat olemaan yleiset pohdinnat politiikasta, ehkä elämästä ja jopa elämästäni, joka keskittyy aika pitkälti koulunpenkkiin sen molemmin puolin. Toimin sijaisopettajana 700 op:n osaamisellani (VTK, FK), ja yritän samalla kasvattaa pottia 1000 op:een (LuK).

Sinulta, lukija, toivon vain, että saat minut katumaan ajatuksiani. Sitähän viisastuminen, loppujen lopuksi, oli.