新年快乐!

Tänään vietämme kiinalaista uuttavuotta! Juhlathan vasta tosin alkavat, mutta on hyvä aloittaa ajoissa. Korona tosin estää kaiken juhlinnan, paitsi tietenkin Kiinassa, jossa virallisten (jotka ova aina vähän epäluotettavia) tietojen mukaan pandemia vaikuttaisi olevan hyvin hallussa.

Seurattuani jo vuosikymmenen Kiinaa ja sen muutosta, on pakko myöntää olevan todennäköisesti totta, että tämä vuosisata tulee olemaan Kiinan. Maailmanpolitiikassa puhaltavat uudet tuulet. Mutta Kiina ei ole vain poliittinen voimatekijä; itse odotan mielenkiinnolla, koska se muuttuu myös kulttuuris-tieteelliseksi mahdiksi.

Kiinasta puhuttaessa stereotypia on usein hieman sinne tänne toimiva purkkaviritelmä. Mielikuvan on synnyttänyt toistuva todellisuus, mutta ihmisen pitää osata nähdä pidemmälle... ja Kiinan jatkuva investointi huipputeknologiaan ja tutkimukseen takaa sille vahvan aseman tieteen huipulla (https://www.china-briefing.com/news/what-is-china-standards-2035-plan-how-will-it-impact-emerging-technologies-what-is-link-made-in-china-2025-goals/). Tämän voi havaita tarkastelemalla kiinalaisten osuutta julkaistuissa papereissa ja keksinnöissä. Ja jos haluaa olla pessimistinen — se mitä Kiina ei osaa keksiä, sen se osaa vakoilla. Onkin vain ajan kysymys, koska "made in China" muuttuukin laadun takeeksi, johon keskivertosuomalaisella ei enää ole varaa (lähinnä kiitos maamme köyhtymisen). 

Jo nyt Kiinalla on 5G vahvasti hallussaan. Sillä on maailman suurin patenttisalkku aiheesta, mikä tekee kaikki muut yritykset (ja maat) enemmän tai vähemmän riippuvaisiksi siitä ja Huawei bisnestä tekemässä (https://www.cnbc.com/2020/02/06/huawei-sues-verizon-for-patent-infringement.html).

Kiina on jo onnistuneesti nostanut valtavan määrän ihmisiä köyhyydestä. Vaikka matkaa on vielä, on Kiina silti tehnyt valtaisan loikan: https://chinapower.csis.org/poverty/

Kohta Kiina saattaa ratkaista nälänhädänkin, nimittäin he ovat kehitelleet riisilajikkeen, joka kasvaa suolavedessä: https://news.cgtn.com/news/2020-01-16/Seawater-Rice-The-future-of-food-security--NiGUgtQlEc/index.html

Ja mitä tulee ilmastonmuutoksen torjumiseen, miltä kuulostaa Saksan kokoinen alue uudelleenmetsitettäväksi: https://www.afr.com/world/asia/china-s-40-year-billion-tree-project-is-a-lesson-for-the-world-20200915-p55vnk. 

Tai ihan aavikon muuttaminen metsäksi: https://www.euronews.com/living/2020/05/17/sand-dunes-turned-into-oasis-in-china

Ja näin kiinalaisia tuntien, täytyy myöntää että hämmästyttävän paljon heitä on Helsingin yliopistolla opiskelemassa juuri metsätieteitä. Myös elintarviketieteet tuntuvat olevan huudossa. Osa ei välttämättä aivan vapaaehtoisestikaan, vaan käsketysti: https://yle.fi/uutiset/3-11206288

Seuraavassa teknologisessa murroksessakin Kiina on jo johdossa, nimittäin kvanttiteknologiassa. Ja lyönpä vetoa, ettei Kiina ole edes paljastanut puoliakaan siitä, mitä se on jo kehittänyt...: https://www.rt.com/op-ed/512443-quantum-leap-china-internet-network/

Energiapolitiikassakin Kiina johtaa fuusioteknologian ja ydinvoiman saralla: https://energy.economictimes.indiatimes.com/news/power/china-targets-nuclear-fusion-power-generation-by-2040/68847529, https://www.voanews.com/east-asia-pacific/voa-news-china/china-track-supplant-us-top-nuclear-energy-purveyor

Ja USAn sulkiessa Arecibon valtaisan radioteleskoopin Kiina puolestaan avaa oman, vieläkin suuremman taivaita tutkimaan! https://www.space.com/china-fast-radio-telescope-open-international-scientists

Ainoa millä saralla Kiina ei vieläkään pärjää on kulttuuri. Joskin muu maailman joutuu jo sopeutumaan. Hollywoodkin joutuu sopeuttamaan elokuviaan juuri Kiinan markkinoille, joilla monet hitit tuottavat enemmän rahaa kuin elokuvien mekassa USA:ssa. Esimerkkinä olkoon vaikka Karate Kidin uudelleenfilmatisointi, joka ei todellakaan vaihtanut sattumalta Japanista Kiinaan.

Kiinassa kuitenkin koetaan uudenlaista kansallistunteen revitalisointia. Tästä vahvin esimerkki on vanhojen kiinalaisten vaatteiden uudelleenmuotiintulo: https://www.scmp.com/lifestyle/arts-culture/article/3121293/hanfu-traditional-chinese-clothing-and-young-people-hong

Kaikista suurin saavutus Kiinassa on kuitenkin yhden lapsen politiikka. Se on nostanut enemmän kansaa köyhyydestä kuin mikään muu, se on estänyt ekokatastrofin Kiinassa ja mahdollisen valtiollisen romahduksen. Se on tosin tehnyt sen valtavalla inhimillisellä hinnalla (pakkoabortit jne.) Onko se ollut oikein, se on kysymys johon voidaan vastata vasta kun nähdään, miten tuon politiikan lapset pärjäävät. Monet hyvin, sillä heillä on enemmän elintilaa ja mahdollisuuksia, parempi elintaso ja menestymisen mahdollisuudet kuin heidän edeltäjillään[1].

Kaikki tämä kertoo jotain siitä perimmäisestä kysymyksestä, jonka Kiinan vuosisata asettaa: kuinka paljon keinoja voi kaihtaa päämäärän saavuttamiseksi? Kiina ei vältä käyttmästä mitään keinoa. Länsimaille puolestaan päämäärät ovat neuvottelemattomia. Loppukädessä nämä kaksi filosofiaa törmäävät... Kuten Hu Angang Tsinghuan yliopistosta tiivistää:

"Mielestäni länsimaalaiset poliitikot toimivat vain seuraavat vaalit mielessään. Kiinassa puolestaan hallitseva puolue toimii saavuttaakseen suuria tavoitteita"

Vaikuttaisi olevan niin, että tulevaisuus on Kiinan. Vai onko? Pitäisikö ehkä pikemminkin sanoa, että tulevaisuus on kiinalaisen mallin? Katsokaas, tämä sana tarina on nähty jo (pari kertaa) aiemmin. Tarkastelkaapa 80-luvun elokuvia, niissä kaikissa USAlla oli aina sama haaste: japanilaiset tulevat ja valtaavat kaiken. Autot ovat Toyotoja[2], ravintolat sushia, pelikoneet Nintendoa. Nyt Japani on vain vaihtunut Kiinaksi. Ei mitään uutta auringon alla...

Itse en nimittäin näe Kiinan nousussa mitään muuta kuin koko Aasialle tyypillisen (alkup. japanilaisen) talousmallin, zaibatsun[3] jälleennousun. Tällä kertaa vain supersteroidella pumpattuna, eli rajattomalla lainsäädäntövallalla ja yksipuoluevallalla. Perusmalli on silti sama: yksityisen sektorin (epä)pyhä, mutta toimva liitto valtion kanssa (tällähän Suomikin hienosti nousi toisen maailmansodan jälkeen jaloilleen): http://eprints.lse.ac.uk/75214/

On tosiaan tärkeää muistaa, että Kiina on kapitalistinen vain ruohonjuuritasolla. Ylempänä, valtio joko omistaa merkittävän siivun, hallinnoi tai sitten lainahanojen (pankkien) kautta ohjailee "yksityisiä" yrityksiä Kiinassa. Meille näyttäytyvä Kiina on yhä vahvassa valtion ohjauksessa...

Ja tässä ohjauksessa on kenties toinen tärkeä asia, joka meidän tulisi Kiinasta huomata. Kiinan "oikea" hallitseva organisaatio, politbyroo, eli virallisemmin Kiinan kommunistisen puolueen keskuskomitean politbyroon pysyvä komitea, koostuu seitsemästä sam...sedästä. Ja näillä vanhoilla sedillä on eräs erittäin tärkeä piirre, mielestäni...

...He ovat kaikki korkeakoulutettuja (luonnontieteen) saralla.

• Xi Jinping - kemian insinööri, Tsinghuan yliopisto
• Li Keqiang - oikeustieteilijä (tohtori), Pekingin yliopisto
• Li Zhanshu - hallintotieteet (MBA), Hebein normaaliyliopisto
• Wang Yang - insinööri, USTC
• Wang Huning - oikeustiede (maisteri), ranskalainen filologia (kandi), Shanghai & Fudan
• Zhao Leji - filosofia, Pekingin yliopisto
• Han Zheng - taloustiede (maisteri), Itä-Kiinan normaaliyliopisto

Verrataan tätä kokoonpanoa Suomen hallitukseen: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006338194.html. Voin olla väärässä, mutta väitän että etenkin vahva luonnontieetellinen koulutus näkyy Kiinan hallinnossa ja sen politiikassa. Tietynlainen tehokkuus ja rationaaliselta faktapohjalta toimiminen[4] tekevät Kiinasta hyvin selvän realpolitikin[5] harrastajan. Meillähän insinööriohjaus on kirosana, synonyymi Sipilälle. Mutta matematiikan puolesta on myönnettävä: Sipilä paransi taloutta, oltakoon kikystä mitä mieltä tahansa!

Kysymys kuuluukin: olisiko meillä jotain opittavaa Kiinalta? Mielestäni olisi. Tietyssä määrin Kiinan hallinto on erittäin tehokas modernin ajan haasteisiin vastaaja. Samalla se toimii osin näkökulmastamme hyvinkin epäeettisesti[6], mutta toisaalta: eikö tämä tehokkuus vain osoita, että itse systeemi toimii. Eettisyyden tai epäeettisyyden tuovat ihmiset eli käyttäjät. Tässä vaiheessa on myös pakko painottaa, että huolimatta globalisaatiosta maailmassa on yhä ihmisiä, jotka eivät jaa länsimasita ihmiskuvaa. Heitä on itse asiassa enemmistö. Me länsimaalaiset pidämme itseämme kyllä eräällä tapaa maailman napoina, varsinkin ihmisoikeusasioissa. Mutta valitettavasti (talous)matematiikka ei ole puolellamme. Kuten se ei ollut neandertalinihmisenkään puolella. Eivätkä faktat välitä tunteistamme, aivan kuten painovoimaakaan ei kiinnosta, uskotko siihen vai et. Tappio on aina omasi.

Aikamme haaste onkin tämä: miten yhdistää eettisyytemme matematiikan kanssa? Miten selvitä oikeamielisinä? Mitä olemme valmiit uhraamaan, mistä luopumaan? Muuttuuko petoja vastaan taisteltaessa itse pedoksi? Vai olemmeko jo liian eettisyytemme hurmaavat? Olemmeko unohtaneet maailman kylmät lainalaisuudet? Hieman muunnellen Rudyard Kiplingiä:

'Words are for the mistress—whispers for the maids!

Gold for the craftsman cunning at his trades.'

'Good!' said the ruler, sitting in his hall,

'But numbers—Cold numbers—are master of them all!'

Tämä on asia, jota meidän pitää miettiä tarkkaan Kiinan noustessa 21. vuosisadan herraksi. Japani onnistui hylkäämään vanhaa (feodaaliajan) ja oppimaan uutta (tekniikka) ja siten kohoamaan maailmanmahdiksi. Nyt Kiina on tekemässä täsmälleen saman. Se ottaa uudesta hyvän (tekniikka) ja vanhasta hyvän (kulttuuri), ja näin syntyy uutta voimaa. Eurooppa ei ole onnistunut ammentamaan voimaa perinteestään, historiastaan tai teknologiastaan, vaan yrittää toistuvasti ponnistaa tyhjästä (kuviteltu EU, jolla ei ole identiteettiä)[7] taivaisiin (mm. missä on aurinkopaneelien valmistus, Kiina hallitsee markkinoita suvereenisti).

Kysymys ei ole helppo, mutta haastan silti eurooppalaiset kysymään itseltään laajemmin: voisiko meillä ihan oikeasti olla jotain opittavaa muulta maailmalta[8]? Jos Eurooppa haluaa länsimaalaisten arvojen menestyvän, niiden on ensin osoitettava elinkelpoisuutensa. Ja sivistyksessään/kohteliaisuudessaan Eurooppa on unohtanut, että silläkin on kyynärpäät. Vai onko Eurooppa vain niin lamaantunut päästään, ettei se enää kykene liikuttamaan itseään?

Olen oikeasti huolissani. Tuntuu siltä, että länsimaat on vallannut naivii idealismi vailla realismia numeroista. Mutta numeroita ei voi voittaa, vaikka niitä voikin muunnella. On ensin selviydyttävä, sitten voi saarnata muille. Eurooppa uhkaa jäädä historialliseksi kuriositeetiksi, ellei se onnistu Kiinan haasteen edessä. Ja se saattaa todellakin vaatia sitä, että opimme ja muutumme. Eurooppa on tehnyt sen aiemmin, mutta meidän on käytävä ennen kaikkea henkinen keskustelu siitä keitä olemme ja mihin olemme valmiit. 

Esimerkkinä nyt SuPon uuden johtajan kylmät totuudet siitä, että suurvalloilla (Venäjä, Kiina) on selvä intressi suomessa. Ja tuo intressi ei ole mikään pyyteetön, vaan valtapeliä (https://www.kauppalehti.fi/uutiset/supon-paallikko-ykkosaamussa-venajalla-ja-kiinalla-voi-olla-pyrkimyksia-paasta-kiinni-suomen-kriittiseen-infrastruktuuriin-taytyy-huomioida-kun-tehdaan-paatoksia-esimerkiksi-5g-verkon-toimittajista/21c1b9e9-d4f8-41a0-a104-9b4e071b1e08). Kyky pysäyttää Suomen energiantuotanto ja älyjärjestelmät ei ole muuta kuin veitsi kurkullamme. Ja me olemme sinisilmäisyyttämme se veitsen antaneet heille käteen, kun olemme ajaneet rajatonta kilpailua ja voitontavoittelua vailla huoltovarmuusnäkökulmia.

Ja tämä sama vaivaa EU:ta, henkinen voima ja yhteys. Tiivistäen, oman pihan hoito ensin. Kyky sanoa "ei" markkinavoimille ja hankkia kilpailua vastaan itse omilta toimijoilta ne yhteiskunnan selkärangan rakenteet, joita ilman emme selviä; henkinen selvyys siitä, että meitä ympröi vaarallinen maailma, jossa hyvä tahto on päämäärä, ei asiantila, ja kyky varautua tuon asiantilan mukaisesti; yhteinen visio siitä, mitä on olla eurooppalainen. Nyt se ei ole muuta kuin kasvotonta vallankäyttöä Brysselissä ja kilpailutuksille alistumista. Meiltä puuttuu yhdistävä visio, joka saisi orgaanisesti voimansa jostain yhtenäisestä. Lyhyesti, Suomelta ja EUlta puuttuu terve itsekkyys ja omanarvontunto! Parhaimmillaan, tuon yhteisen eurooppalaisen identiteetin löytyminen voisi olla win-win kaikille, jos se nousisi orgaanisesti. Ei korvatakseen kansallistunnetta, vaan sen rinnalle samasta sydämen lähteestä, kuin kaksoiskansalaisuudeksi. Vahvempaa sidettä en keksisi Euroopalle.

Jos olisin kuningas, palauttaisin kouluihin takaisin latinan kielen ja antiikin klassikoiden pakko-opiskelun, sillä niissä lepää se sielu, joka on jokaisen eurooppalaisen sydämessä: totuus, hyvyys ja kauneus.

Mutta siitä lisää toisessa tekstissä...

[1] En itse ole lainkaan huolissani Suomen syntyvyydestä. Päinvastoin, alhainen syntyvyys povaa vain kaikkea hyvää. On täysin selvää, että automatisaation ja digitalisaation jäljiltä koemme työpaikkojen kadon ja työelämän kurjistumisen, työtä ei enää riitä kaikille (https://blogit.kansanuutiset.fi/maailmanparantajan-madonluvut/76-millaisia-ovat-uudet-digityopaikat). Tässä tilanteessa on vain luontevaa, että väestö hiljalleen vähenee, jotta luonnollista työtä riittää kaikille. Sillä työ on paras tapa antaa merkitystä elämälle, sitä parempaa lääkettä ei olekaan. Ja yhteiskunta, joka ei kykene tarjoamaan kuuluvuuden tunnetta jäsenilleen, tuhoutuu. Samasta syystä suhtaudun vierastaen ylenmääräiseen keskittyymiseen väestönkadosta ja työntekijäpulasta, jota pitää maahanmuutolla tilkitä - Mitä harvaan asutumpi maa, sitä enemmän tilaa kaikille. Ja tilaa osaa arvostaa vasta kun sen menettää...

[2] Ainakin jokaisessa sodassaan USAn pahin vihollinen on  ollut Toyotan klassinen avolava:

[3] Zaibatsu  (jap. 財閥) : Yritysrypäs, joka sama konserni omistaa sekä pankin että siltä lainaavat tehtaat ja alihankkijat, näin käytännössä halliten monopolina markkinoita, esim Mitsubishi, joka ei varmastikaan ole pankkina meille tuttu. Usein zaibatsu omaa "erittäin hyvät" suhteet valtionhallintoon.

[4] On ehkä omituista, että Kiinan hallitus ei toimi ideologispohjaisesti. Mutta mielestäni monessa suhteessa marxismi on Kiinassa kansan oopiumia.

[5] Wikipedia: " Ulkopolitiikkaa, joka pyrkii sopeutumaan vallitseviin oloihin ja sivuuttamaan periaatteelliset, ideologiset tai moraaliset seikat. Se on mahdollisen politiikkaa, jossa periaatteet jäävät toisarvoisiksi."

[6] Sanoisin tässä vaiheessa jotain uiguureista ja heidän vainoistaan, esimerkiksi.

[7] Ceterum censeo, latinam linguam Unionis Europaeae officialem facturum esse!

[8] Suomella ainakin voisi olla jotain opittavaa Virolta, joka menestyy Suomea paremmin PISA-testeissä, maksaa parempaa lapsilisää, on liki valtionvelaton, autokannaltaan Suomea uudempi ja väestöltään korkeakoulutetumpi (https://www.talouselama.fi/uutiset/virokin-meni-suomen-ohi-korkeakoulutettujen-osuudessa-vaestosta-huoli-korkeakoulutettujen-maarasta-on-viimein-otettu-tosissaan/f62ae26b-e08f-39b9-b965-af1aba2559c5), puhumattakaan houkuttelevammasta verotuksestaan (investoitaessa maan sisälle yritys saa verovapauden investoinnin osalta, kannustaa siis niihin Suomenkin kaipaamiin investointeihin) sekä tietenkin omalääkärijärjestelmästään, jossa lääkärillä on pitkä hoitosuhte hyvään hintaan. Ja potilastietojärjestelmä, joka maksoi vain 10 miljoonaa (https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000001764631.html).