Näkymättömän voima feat. Marin ja MTV3

Tarjoilen alkuun ajatelman. Kysymyksiin voi vastata kahdella tavalla: kyllä, ei tai hiljaisuus.

Ihmiselle on annettu kaksi korvaa ja silmää, kättä ja jalkaa, mutta vain yksi suu. Tarinan mukaan taustalla on harras toive siitä, että ihminen säästeliäästi käyttäisi suutaan[1], ja sen sijaan kaksin veroin kuuntelisi ja katsoisi ennen kuin puhuu. 

Itse olen siitä onnekas, ettei tapanani ole kirjoitella ajattelemattomia. Puhumisesta en sitten sanokaan mitään! Mutta monella SoMessa on tätä nyky ehdottomasti vaivana se, että sormet juoksevat nopeammin kuin maltti. Syntyy ylilyöntejä, ja ylilyönneistä lyöntejä. Kohta onkin sitten jo tappelu ja tikkaus edessä...

Olla sanomatta mitään onkin taitavan sanankäyttäjän alin aste. Joskus on kuitenkin pakko sanoa jotain, vaikkei ehkä edes haluaisi, koska joskus sanominen vain kuuluu työnkuvaan tjms. Ja tuollaisessa tilanteessa onkin parasta hallita seuraava taito, nimittäin sanoa valikoidusti. Ja tämä jos mikä se vasta pirullista on SoMen aikana. Valhe, emävalhe ja tilasto, mutta saman voi myös saada aikaan olemalla hiljaa - valikoidusti! Otamme pari esimerkkiä.

9.3.2021 Marin esiintyi MTV3:n haastattelussa koskien koronarajoitteita. Ärrimmäisellä taidolla ja oveluudella hän onnistui välttäämään (kiusalliset) vastaukset liki kokonaan. Linkissä on koko haastattelu erinomaisesti perattu auki, sitä en tässä toista. Mutta sen sijaan totean, että poikkeusolojen päätös hallitukselta keskittää viestintävalta pääministerin itsensä johtamalle valtioneuvoston kanslialle on liike, jota en odottanut näkeväni demokraattisessa Suomessa. Näköjään vapaan median suut halutaan tukkia, jottein tällaisia epämiellyttäviä haastatteluita enää tulisi ulos. Eli tästä lähtien kansalaisia kohdellaan kuin herkkusieniä: pidetään pimeässä ja syötetään paskaa?

Marinin hallitus on tehnyt suurtyön ja luonut 30 000 uutta työllistä[2]. Saavutus on hieno, mutta mikä jää sanomatta? Työllisiä ilman työpaikkoja? Mitä jos ilmoittaisin tuottaneeni juuri 30 000 nälkäistä ilman ruokahuoltoa! Kuten artikkelissa sanotaan:

"Toimien tarkoituksena on lisätä työn tarjontaa, eli käytännössä patistaa työttömiä hakemaan töitä aktiivisemmin ja työllisiä pitämään kiinni työpaikoistaan."

Jos sanoo, että on juuri luonut 30 000 työllistä lisää, se on hienoa. Mutta työllinen ei vielä tarkoita mitään. Kansantalouden kannalta työllinen on hieno juttu vasta, kun tuo työllinen on a) uudessa b) työpaikassa, joka c) tuottaa lisäarvoa. Valtion suunnitelma (eläkeputken karsiminen) ei toteuta yhtäkään kohtaa. Sen sijaan se pakottaa ihmiset pysymään a) vanhoissa b) töissään c) usein julkisella sektorilla, joka ei tuo nettovoittoa[3]. Ei mikään auvoinen runsaudensarvi, niin kuin ehkä toivottaisiin. 

Mutta retoriikaltaan asia on hienosti lausuttu. Ehkä jopa niinkin hienosti, ettei tulosten oikeaa laitaa[4] ole vielä edes tajuttu hallituksen taholta. Toki on myönnettävä ettei asia varmasti ole näin yksioikoinen. Numeroiden varassa selvää on kuitenkin, että suossa (turpeessa?) sitä räpiköidään[5]. 

Toinen hieno esimerkki tästä sanomatta sanomisesta on oheinen kuvankaappaus MTV3:n uutisista koskien maanpuolustustahdon romahdusta:

Lähde: kuvankaappaus, MTV3 kymmenen uutiset 10.12.2020

Lähetyksessä lausuttiin, jotakuinkin näin: 

"Kiinnittäisin huomiota myös siihen että maanpuolustustahto alkoi laskea tuossa vuoden 2014 hujakoilla jolloin Venäjä miehitti Krimin. Tuona samaisena vuonna suomalaisten käsitys lähialueemme turvallisuustilanteesta muuttui selkeästi aikaisempaa synkemmäksi."

Mutta kun tuota taustalla olevaa kuvaajaa katsoo, näkee nopeastikin ettei tilastossa tapahdu muutosta kuin vasta syksyllä 2015! Mitä tapahtui syksyllä 2015[6]? Selvästi jotakin, joka vaikutti enemmän kuin Krimin miehitys 2014.

Vaatii taitoa osata kuunnella hiljaisuutta. Lukea rivien välistä. Ja juuri se lukutaito on nykyään niin hakusessa. Jos minä olisin kuningas: kouluihin rivinvälistälukutaito opetettavaksi aineeksi.

Taitohan on helppo, ja vaatii vain kahta asiaa. Ensinnäkin, on oltava malttia ja suopeutta lukea, niin ettei heti vedä lukemastaan herneitä nenään. Luettua pitää mutustella kuin runoa, pohtia mitähän tässäkin on kokattu. Ja annettava epäilyksen etu (benefit of doubt) alkup. kirjoittajalle. Toisena vaaditaan sitten viisautta, joka on joillakin synnynnäistä mutta meille useimmille elämän virheiden kautta kertyvää. Viisaudella tunnistamme sen, mikä on totta epäilyksissämme. Ja sitten puolestaan suhtaudumme siihen oikein... 

Mutta tärkeintä molemmissa on tapa, jolla asia on onnistuttu esittämään. Hiljaisuudella. Hiljaisuudella on valtava voima, jota useimmat eivät ehkä oikein käsitä. Eikä hiljaisuus tässä nyt tarkoita urbaanin luokan trendikkäitä mindfulness-sessiointia (joskin silläkin on ehdottomasti terapeuttinen paikkansa hektisessä ajassamme), vaan tuota puheavaruuden mystillistä lacunaa, tyhjää pistettä.

Kuten alussa sanoin, hiljaisuus on monimerkityksellisyyttä. Ja sellaisena se pitää aina myös kuulla/lukea. Kaikissa edellisissä on monta tapaa tulkita hiljaisuus. On täysin mahdollista, että hallituksen suunnitelmat onnistuvat hienosti. On täysin mahdollista, että maanpuolustustahdon lasku alkoi jo 2014. On täysin mahdollista, ettei hiljaisuudella ole mitään virkaa.

Hiljaisuus näet ei anna vastauksia. Mutta se pyytää kysymään, miettimään. Ja juuri tässä on hiljaisuuden arvo! Pysähdymme sen edessä ja mietimme, onko näin vai noin. Hiljaisuus, sanomattomuus on kysymysmerkki. Toisinaan se on toki myös vallankäyttöä. "Minulla on varaa olla vastaamatta sinulle!"

Länsimaalaisessa taiteessa on koko kanvas peitettävä. Meillä on tyhjyyden kauhu, horror vacui. Ainakaan Aasiassa asia ei ole kuitenkaan näin, vaan usein tyhjyys (無) on suorastaan tärkein elementti taiteessa[7]. Tyhjyys on taolaisen filosofian mukaan se, mistä kaikki alkaa, siis esiäiti[8]. Eikä mikään pelättävä kadotus. Tyhjyys on myös se mikä antaa asioille hyödyllisyyden ja merkityken. Eihän ruukku toimisi, jollei se olisi sisältä ontto! Koska vain eroavaisuudet tuottavat merkitystä[9] 

Sama tyhjyyden käsite leijuu kaikkialla kulttuurin psyykessä. On osattava pitää yllä tyhjää hymyä jatkuvasti, tyhjiä tapoja. Sanottava tyhjät sanat. Ja ylläpidettävä hiljaisuutta. On pidettävä juonet itsellään salassa, kunnes on aika iskeä. Siihen asti - hymyä!

Meillä länsimaissakin on ajoittain viitteitä tyhjyyden käytössä. Elokuvissa tällä on oma sijansa. Rivinvälitys kappaleiden välillä tuottaa ja tuhoaa merkityksiä. Yhdys sana virheet kaatavat hyviäkin kirjoittajia. Mutta filosofisesti tyhjyys on edelleen pelättyä, tavoitellun ja ihaillun sijaan. Paitsi mindfulnessissa!

Arvostan suunnattomasti aina, kun joku onnistuu sanomaan jotain sanomatta. Ne upeat harvat dialogit, joissa voin puhua säästä mutta tarkoittaa politiikkaa. Esimerkiksi. Kaikki tietävät kyllä tilanteen. Kun hiljaisuus puhuu, kun sanotaan yhtä mutta tarkoitetaankin toista. Tulisempia treffejä ei olekaan kuin tällaiset, kevyessä epävarmuudessa, olemisen sietämättömässä keveydessä liikkuvat ja leijailevat.

Mutta nykymaailma ei salli epävarmuutta, ei salli sumuisuutta. Pitää olla analyyttinen, laskelmoiva, ratkaista. Ehkä pitäisi. Ehkä... 

Alussa tarjoilin ajatelman. Nyt kysyn uudestaan: ymmärrätkö hiljaisuutta?

[1] Isompi kysymys kuuluu, pitäisikö sitä käyttää syömiseen, puhumiseen vaiko johonkin muuhun viestintään.

[2] Ainoa ero SAMAAN konserniin kuuluvien Ilta-Sanomien ja HS:n välillä lienee maksumuuri. Jälleen kerran kyseessä on sama sanomaton asia. Kaksi lehteä, sama omistaja. Tätähän ei koskaan sanota...

[3] Joskin julkisen sektorin työt tuovat usein nettoarvoa. Lääkari antaa terveyttä, jopa pelastaa henkiä. Suora rahallinen vaikutus on silti valtiontaloudelle (usein vain) lääkärin palkan verran negatiivinen. Mutta välinnäisesti, hyöty on korvaamaton!

[4] Tätä edustanevat oikeistolaiset Mykkäsen vihjailut tulevista välttämättömistä sosiaaliturvan leikkauksista (https://www.hs.fi/politiikka/art-2000007787129.html) sekä RKP:n Adlercreutzin pe(e/r)sailu (https://mobile.twitter.com/adleande/status/1358015233890082816). 

[5]  Matti Vanhanen juuri äskettäin tiivisti haastattelussa (https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000007789610.html) syvän huoleni:

"Bruttokansantuote (BKT) henkeä kohden ei ole vieläkään päässyt edes finanssikriisiä edeltäneelle vuoden 2007 tasolle. [...]

VM:n kasvuraportti osoittaa, työn tuottavuuden kasvu on ollut Suomessa olematonta viimeisen reilun vuosikymmenen ja tulee arvion mukaan jatkossakin laahaamaan. Työllisyysaste on vertailumaita merkittävästi alhaisempi ja investoinnit junnaavat matalalla." 

[6] Jotkin tahot tarjoavat tähän selitykseksi äkillistä 30 000 pakolaisen maahantulijan vyöryä. Toiset taas ehdottavat reserviläiskirjeen postittamista. Mene ja tiedä...

[7] Esimerkiksi japanilainen estetiikka, jossa wabi-sabi (jap. 侘寂) kuvastaa kauneutta epätäydellisyydestä johtuen, so. tietynlaista tyhjyyttä eli jonkin puuttumista. Kts. http://robertketchell.blogspot.com/2013/10/on-chinese-landscape-painting-and_9.html ja https://www.heweimin.org/Texts/mystery_of_empty_space.pdf

[8] Laozi, daodejing 01.05.: 無名天地之始。(Nimetön/"Nimetön" on maan ja taivaan alku)

ibid. 28.07.–28.09.: 知其白,守其黑,為天下式 (Tuntien mustan, säilyttäen valkean, tämä on maailman muoto)

[9] Esim. värin käsite ei ole merkityksellinen mustavalkoisessa maailmassa; ilman rajoja ei sana "valtio" ole järkevä. Länsimaalainen voi muuten miettiä sitäkin, mitä etua on siitä tyhjästä tilasta, joka jää vesimolekyylien väliin näiden vetysilloittautuessa jääkiteiksi...