Helsingin kaavoitus mallia Eliel ja Malmi

Kaavan idea on, että eri käyttäjät saavat saman tuloksen. Siksipä ihmettelen Helsingin kaavoituksen ideaa, kun siitä saa hienosti joka kerta eri tuloksen, riippuen siitä kysytäänkö kaupungin edustajilta vaiko kuntalaisilta ja ammattilaisilta.

ICOMOSin Suomen osasto on juuri sopivasti kuntavaalien alla julkaissut pamfletin (päälle 200 sivua, paksu pamfletti!) aiheella "Kenen kaupunki? Helsingin kaupunkisuunnittelu ja kulttuuriympäristö törmäyskurssilla." Pamfletissa esitetään erinomaisia kysymyksiä, joista haluaisin nostaa esiin seuraavat:

1) Miksi Helsingissä tuhotaan puistoja ja viheralueita oletetun väestönkasvun tieltä, vaikka koko kaupunki on vasta 10. vetovoimaisin?

2) Miksi uniikkia ja omaleimaista kaupunkikuvaamme tuhotaan peittämällä se hengettömiin moderneihin suunnitelmiin, joita löytyy kaikkialta ja jotka eivät siten ole kotona missään?

3) Miksi kaupunkisuunnittelu on annettu grynderien, kiinteistösijoittajien ja hyvien veljien käsiin, osaavien arkkitehtien ja virkamiesten sijaan?

Ylen tiivistelmä pamfletista kertoo olennaisen:

- Kirja väittää, että lähes kaikki arkkitehdit siirrettiin pois Helsingin maankäytön johdosta kaupungin hallinto- ja organisaatiouudistuksessa

- Hallinto- ja organisaatiouudistuksen seurauksena valta keskittyi pormestareille, jotka pamfletin mukaan ohjailevat virkamiesvalmistelua suoraan alimmille tahoille asti. Helsingin pormestari on Jan Vapaavuori (kok.) ja kaupunkiympäristön apulaispormestari Anni Sinnemäki (vihr.)

- Kirja luonnehtii Helsingin maankäyttöpolitiikkaa eräänlaiseksi “hitaaksi muuntumiseksi liberalismiin verhoiltuun uuskorporatismiin, jossa päätäntävalta on siirtymässä muutamille kiinteistösijoittajille, poliitikoille ja poliittisesti nimetylle johdolle”

- Suuret yksityistämishankkeet vaikuttavat suljetummassa piirissä neuvotelluilta, ja viranomaisprosessi alkaa vasta kun monet asiat on alustavasti sovittu, arkkitehti Juhana Heikonen kirjoittaa 

Tällainen kaavan avulla toteutettu rumennus on pyhäinhäväistystä. On järkevää, että kaava säätelee jossain määrin rakennusten ulkoasua. Mutta aseella ammutaan omaan jalkaan, jos kauniin talon sijaan käsketään rakentaa "urbaani talo", ja toteutuksesta tuleekin tasakattoinen homepainajainen, joka piinaa ohikulkijoitakin[1]. Voittaja lienee se kuuluisa rakennusyhtiö...

Jos minulta kysyttäisiin, kysyisin minä puolestani, että eikö olisi liityntäliikenteen kannalta parasta, jos bussit olisivat kivasti juuri siinä missä ne nyt ovat? Ja jos kerta täytyy pakottaa ihmiset kävelemään enemmän päästäkseen bussien kyytiin, niin ehdotan: rakennetaan Elielinaukiolle puisto. Puita ja vettä. Pieni silta yli joen, tai jotain. Oheisen videon tyyliin:

Sitten se tärkein kysymys: ketä syyttää? Yhtäältä ongelma on virkamiehissä, joiden virkainto sokaisee esteettisen silmän; toisaalta myös arkkitehdeissä, jotka tekevät kuten rakennuttajat käskevät: halvalla ja nopeasti; kolmannekseen päättäjissä, jotka myyvät 30 hopearahasta vaikka mitä. Rakentajia en kuitenkaan syytä, eihän tiikerin vika ole että se syö hitaat!

Ja kun pukit ovat kaalimaan vartijoina, on soppa valmis. Kaalitta, tosin. Olisi tietenkin oikein ja kohtuullista, jos julkisivuja hallinnoisi oikeasti 1) puolueeton ja 2) läpinäkyvä elin. Jos olisin kuningas, palkkaisin tähän hommaan esteettisesti päteviä, esim. taidehistorioitsijoita.

Samaan syssyyn toteaisin, että rakentamisen laadunvarmistamiseen ei sovi omavastuu. Meillä on hyvä järjestelmä, elinkaarimalli. Jos olisin kuningas, tämä olisi lähtökohtaisesti kilpailutuksen ainoa muoto. Siinä kilpailutuksessa huomioidaan sekä rakentamisen että jälkihuollon ja -korjausten hinta. Jos rakentaa homeista, saa sen myös korjata. Ei siis liene ihme, etteivät rakennusliikkeet tahdo tehdä tarjouksia. Sitoutumisen taso kun on mallia lapsi. Ja vaippa pitää varmasti ennen pitkää vaihtaa...

Olen aikaisemmin kirjoittanut suhteellisen puolueellisen artikkelin 20-luvun klassismista ja arkkitehtuurista ylipäätänsä, ja kenties tuo artikkeli runollisesti summaa pettymykseni nykyarkkitehtuuriin. Mutta en toista sitä tässä, jätän sen sijaan vain linkin.

Ohessa Eliel Saarisen alkup. suunnitelma rautatieasemaa varten. Huomaa muuten puuttuva rautatie!

Tilanne on sikäli akuutti, että pahemman luokan katastrofi on mielestäni syntymässä aivan Helsingin keskustassa, Elielinaukiolla. Jokainen voi tästä tarkastaa, millaisia hirvityksiä on tarjolla. 

Ylipäätänsä, kun puhutaan julkisivuista, puhutaan jostain julkisesta. Olettaisin, että kuntalaisilla olisi demokraattisesti sanansa sanottavana tässä asiassa. Miten demokratia voi toteutua, jos kilpailuvaihtoehdoissa on tarjolla viisi modernia vaihtoehtoa. Pitäisiköhän ihmisille olla oikeakin vaihtoehto? Asenne kuulostaa kommunismilta, jossa ehdokkaita oli, mutta vain yhdestä puolueesta...

Kaikkia näitä ovat nousseet vastustamaan ex-pääministeri Lipponen:

"Helsingin kaupunki on valmistelemassa uskomatonta vahinkoa maailmankulttuuria ja pääkaupungin identiteettiä kohtaan (HS 8.3.). Sama meno etenee Eteläsataman alueella ja Urbaana-hankkeessa. Ahneusvimma tuli näkyviin jo Garden-hankkeessa. Monin paikoin ylitiivis rakentaminen on tuottanut huonoa asumisympäristöä."

Tämä herätti kansalaiskeskustelua, johon osallistuttiin ahkerasti.  Hyvä, kansalaisaktiivisuuden puute on suomalaisten kansallinen, ehkä jopa geneettinen erityispiirre. Kansalaistenkin tuomio oli yksimielinen. Lena Haavisto esittää olennaisen kysymyksen:

Millä oikeudella meidän helsinkiläisten kulttuuriperintöä tuhotaan?

Outi Berghäll Helsingistä tiivistää:

Kun maailmanluokan arkkitehtien työn tuloksena on Hesarissa (12.3.) esiteltyjen ehdotusten kaltaisia kammotuksia, se osoittaa selvästi, että tehtävänannon lähtökohdissa on jotain perusteellisesti pielessä. 

 Valitusvirttä jatkamaan kuoroon liittyy myös Heidi Kangas:

Arkkitehtuuriltaan korkeatasoiset Postitalo ja Rautatieasema kutistuvat ja menettävät taiteellista olemustaan riippumatta siitä, mikä teoksista valitaan voittajaksi. Rakennushanke tuo lisää ihmisiä vilisemään tuolle alueelle, mutta se ei tarkoita samaa kuin kaupunkikuvan elävöittäminen.

Alueen rakentamisen hinnan summaa Jan Leskinen:

Jos Helsingin vanha keskusta pilataan, pääkaupungissa ei ole jäljellä mitään kansainvälisesti vetovoimaista aluetta. Helsingin uudet kaupunginosat eivät edusta kansainvälisesti merkittävää suunnittelua. Ainoa kansainvälistä tasoa oleva uudiskohde Helsingin seudulla taitaa olla 1950-luvun Tapiola Espoossa. 

Lisäksi mainekkaat arkkitehdit ovat huomauttaneet asiasta. Vilhelm Helander, yksi Asema-aukion ja Elielinaukion ympäristöhistoriallisen selvityksen (2020) tekijöistä lausuu:

”Koko tämä hanke on esimerkki siitä, että Helsinki on nyt siirtynyt rakennusoikeus­keinottelu­vaiheeseen. Kyseessä on asia, joka tulee jäämään historiaan vähemmän kunnioitettuna vaiheena.”

Mona Schalin, vuoden 2019 arkkitehtuurin Finlandia-palkinnon voittaja puolestaan toteaa: 

”Kun avasin aamulla lehden, sanoin lähikollegoille, että olenko avannut Aku Ankan. Havainnekuvissa on Ankkalinnan fantasiatunnelmaa.”

”Jos kaupunki myy suunnittelualueen tontit, kaupunki saa siitä miljoonia. Paljon rahaa kilahtaa kerralla kaupungin kassaan. Se näyttää varmasti hyvältä, mutta myynti on lopullista.” 

Vielä Marjatta Varsilakin. arkkitehti kilpailijakaupunki Espoosta, huomauttaa tuhosta:

Pari ehdotusta perustui erikokoisten laatikkomaisten rakennusosien pinoamiseen päällekkäin. Muutkin olivat kukin omalla tavallaan täysin vieraita ympäristölleen. Hieno Rautatieasema kyyristyy pelosta, kun viereen ilmestyy öykkäröivä nykyarkkitehtuurin luomus... Olen aina ajatellut, että Helsinki on kulttuurikaupunki verrattuna Espooseen, joka tuhosi liike-elämän vaatimusten vuoksi Tapiolan, kaupunkisuunnittelun helmensä. Nyt vaikuttaa siltä, että sama ahneuden tauti on levinnyt myös Helsinkiin. 

Ihme siis, että kaikki kaupungin palkkalistoilla olevat puolustavat hanketta. Suurimman perustelun rakentamiselle lausuu mielestäni Mia Haglund (vas) kaupunkiympäristölautakunnasta :

”Tällä hetkellä Elielinaukio ei ole viihtyisää kaupunkitilaa."

Lopulta molemmat osapuolet saatiin keskusteluun, tietenkin median välityksellä, ja tuomioita oli luvassa. Juhana Heikonen tiivisti:

"Rakennuttaja YIT on siis saanut [Trigonissa] tavoitteitaan läpi kaupungin edun kustannuksella. [... a]lun perin alueesta järjestetyssä kilpailuehdotuksessa korkeimmillaan 150 metriä korkeista torneista onkin nyt tulossa enimmillään yli 200 metriä korkeita. Samalla hoikiksi tarkoitetut tornit ovat muuttumassa paksummiksi. Rakennuttaja YIT on siis saanut tavoitteitaan läpi kaupungin edun kustannuksella.

 Myös Elielinaukion rakennushanke on sijoittajavetoinen, eli idea on tullut sijoittajilta. Lisäksi hanketta edistettiin aluksi pimennossa niin, ettei siitä tiennyt kukaan."  

Harri Hautajärvi kertoi puolestaan Etelärantaa varetn kaavailtujen suunnitelmien salatun idean:

"Eteläsataman länsiranta – arvokkain alueemme – ollaan nyt myymässä sijoittajien temmellyskentäksi, ja myös valtion rahoittaman museon toimitilat omistaisi sijoittaja."

Kritiikkiä saa suhmuroinnin lisäksi se yksinkertainen totuus, ettei kaikkea tyhjää tilaa kannata rakentaa täyteen. Helsingissä on jo tapahtunut tämä kiimainen kujanjuoksu rakentamaan, kun naapurikin rakentaa. Ensin rakennettiin kauppakeskuksia hirveällä innolla, nousi Redi ja sitten Tripola. Kuinka kävi, Rediä uhkaa konkurssi ja Triplakaan ei ns. porskuta. Voisiko olla, ettei Helsingin asukkaisto olekaan ihan niin rikasta ja kulutusjuhlaista, mitä keskiarvo antaa olettaa[2]? Entä miksi Redin suuret (ja kalliit) luksustornitalot eivät täytykään Helsinkiin kuulemma suuntautuvasta jättiläismäisestä tulijamäärästä? Oliko Helsingissä asuntopula, vaiko kohtuuhintaisen asumisen pula? Mikko Aho, kaupunkiympäristön toimialajohtaja, sanoi (ehkä vahingossa) totuuden:

"Tornirakentaminen ei laske asumisen hintaa tai vastaa toimitilojen puutteeseen parhaalla tavalla."

nyt Helsingissä on kova hotellibuumi, miltei yhtä kova kuin tulppaanimania oli Alankomaissa... Siis onko Helsingin strategia kasvaa turisteista? Eikö mieluummin kannustettaisi asukkaisiin ja asuntoihin?

En tiedä. Voisiko syynä olla ihmiset eivätkä rakennukset. Esimerkiksi tappelevat, asiakkaisiin käsiksi käyvät ja huutelevat uustaksikuskit? Liikenneministeri Timo Harakka selittelee tilannetta:

"Kuten jokainen on arkikokemuksesta huomannut, aiemmin luotettavaksi ja vakaaksi koettu taksi on saanut mainevaurion, sitä ei ole koettu turvalliseksi. Tiedän ihan riuskoja nuorukaisia, jotka eivät ole uskaltaneet ottaa Elielinaukiolta taksia, vaan ovat käyttäneet metroa."

Ryhmäkuri, ehkä kiva bonuspalkkiokin muuttavat mieltä iloisempaan suuntaan. Paitsi kansalaisten osalta. Yleisesti kaupungin linja on tasainen tuotto vuokrauksesta, mutta nyt näyttäisi olevan akuutti kassavaje. Kenties sellainen, jonka aiheuttaa...

Malmin lentokentän täysin järjetön rakennusbisnes!

Lopullisen valinnan Elielinaukiosta tuomaroi Anni Sinnemäki (vihr.), hän joka varmisti Malmin lentokentän (uniikki luonto- ja kulttuurikohde) tuhon vastoin kuntalaisten ja kaikkien asiantuntijoiden mielipiteitä. Lasku joka Helsingille lankeaa 1) rikkihapollisen[3], 2) monen suojellun lajin 3) suon koko 4) saastuneen maapohjan 5) poistosta, 6) täytöstä, 7) paaluttamisesta ja 8) rakentamisesta tulee olemaan ainakin miljardeja euroja, 350 000 tonnia hiilidioksidia, 2 000 000 kuutiota ongelmajätemaata, pelkästään esirakentaminen kustantaa Destian mukaan liki 300 000 euroa.  Itse rakentamisen ja kuljetuksen hintaa ei enää edes jaksa laskea. 

Jos haluaa tietää, minkälainen remppahelvetti on luvassa, tarkistakaa Fallkullan tilanne. Siellä maaperä on samanlaista suota, ja rakentamisen tulos on vajoava, vetinen helvetti:

Yhdessä Fallkullan taloista joudutaan paaluttamaan ulkovarastojen alusta uudelleen. Tiedossa on myös vielä selvittämättömiä ongelmia, kuten yhden talon alakerran betonilaatan lohkeama ja satunnainen katon vuotaminen. Fallkullan asukkaat kertovat, että erilaisia huonoon rakennusmaahan liittyviä ongelmia on tullut esiin useina vuosina ja korjaustöitä on tehty paljon.

Lyön vetoa että on kovat neliöhinnat kämpissä. Eikä tule edesauttamaan Helsingin vetovoimaisuutta, joka on jo romahtanut Suomen vain 10. suosituimmaksi. Miksiköhän keskiluokan poismuutto Helsingistä vain kiihtyy. Parhaimmillaan salaojituksen ansiosta Longinojan lohet kuolevat vielä kirsikkana kakun päälle.

Jos tilaa halutaan, sitähän saatiin vastikään Östersundomin pakkoliitoksella. Sinne kuulemma nousee aivan uusi sadan tuhannen asukkaan lähiökaupunki. Pientalovaltainen, mutta metron päässä. Kysymys kuuluu vain, kuka haluaa pientalon metron päästä. Jos on varaa pientaloon, luulisi olevan varaa autoonkin. Ja haluakin. Mutta en ole kaupunkisuunnittelija — olen vain potentiaalinen asunnonostaja.

Pahat kielet tietävät kertoa, että koko homman taustalla on klassinen suhmurointi Malmin lentokentän tuhossa: 

SUOMEN HALLITUKSEN kehysriihen päätös Malmin kentän asuttamiseksi ja toteutukseen liitetty kiire tuli 26.3.2014 yön yli täydellisenä yllätyksenä. Sen taustalta paljastui likainen poliittinen toteutusketju.

Jussi Pajusen jääviys Malmi Nova kauppakeskusomistuksien vuoksi pysäytti yritykset lakkauttaa Malmin kenttä. Viimeksi vuonna 2006 Korkein Hallinto-oikeus kumosi Helsingin yleiskaava 2000:n asutuskaavoituksen mm. kaupunginjohtajaksi nimitetyn Pajusen jääviysongelman vuoksi. Nyt kysytään Luxenburgiin muuttaneen Malmi Novan nykyisin tuntemattomien henkilötason todellisten omistussuhteiden perään.

Helsingin ylipormestari Jussi Pajunen lienee lähettänyt hallituksen kehysriiheen aisaparinsa ja puoluetoverinsa, elinkeinoministeri Jan Vapaavuoren (kok.) vedättämään liikenneministeri Merja Kyllösen (vas.) ”ystävänpalveluna” vaatimaan asuntokerrostaloja Malmin kentälle. Tukea tuli heti valtiovarainministeri Jutta Urpilaiselta (sdp.), jolle uhkasi jäädä kehysriihestä ”luu käteen”. Nyt Urpilainen pääsi lehdistön eteen kehumaan, että ”saimme halpoja asuntoja kovasta asuntopulasta kärsiville helsinkiläisille”! Malmin kentän lakkauttamista on kannattanut myös porilainen asuntoministeri Krista Kiuru (sdp.), joka on nähnyt mahdollisuuden siirrättää Malmin kentältä ilmailutoimintaa tyhjäksi ja autioksi Ilmavoimien jäljiltä jääneelle Porin lentokentälle.

 Käytännön toteutus lähti salamannopeasti liikkeelle kehysriihen jälkeen. Liikenneministeriksi siirtyneen Paula Risikon (kok.) löytö, Soili Suon­oja istui Finavian hallituksen puheenjohtajana. Suonojalle on ollut helppo ohjeistaa omana miehenään Itellasta poimimansa ja Finavia toimitusjohtajaksi istuttamansa Kari Savolainen hoitamaan loppuun likaisen työn yksityiskohdat. Pieneksi ongelmaksi oli Finavialle nousta Malmin kentän suojellut ”romurakennukset”. Hätiin tarjoutui Jussi Pajunen lunastamaan ne Helsingille 12 milj. eurolla.

 Lopullisen pisteen kokoomuksen huimalle poliittiselle bisnesketjulle piirsi Paula Risikko kieltäytyessään ottamasta liikenneministeriönsä omistajaohjauksessa olevan Malmin kentän lakkautuspäätöksen uusintakäsittelyyn. 

Ehdotus. Luulenpa, että Malmin alla on hyvin rikas rautamalmiesiintymä. Lienisi paikallaan tehdä valtaus ja aloittaa kaivostoiminta. Se saattaisi estää rakentamisen tosin. No, valtaajan oikeus. Jollei muuta, saadaanpahan ainakin kaikki venäläisten paikalle II maailmansodassa kylvämät pommit kierrätettyä...

[1] Tasakattoisuus määrittyy ihan vaatimuksena, toteaa YIT:n asumisen kehitysjohtaja Marko Oinas:

Nykyään taas tasakatto on vallitseva katto kaupunkiympäristössä ja määräys sille tulee kaavasta.

Tulos on usein melkoinen kosteuspommi, kun katto varaa vettä... Itse en määräisi kaavassa näin tarkasti katon mallista, mutta minähän olenkin vapauden enkä vallankäytön puolella...

[2] Kuvitellaanpa banaanivaltio nimeltä Soumi. Tässä maassa on 100 asukasta, joista 50 eli puolet tienaa vain yhden euron vuodessa — valtion tukityöllistämispajassa tietenkin. No sitten ovat itsenäiset kansalaiset, ja heitä on liki puolet, sanotaan 49 % kansasta. Ja lopuksi on Suuri Johtaja (pääministeri), joka tienaa vaatimattoman 200 000 euroa/v. (ja korotuspaineita on, sanotaan kansliasta). Lopputuloksena tämän banaanivaltion keskitulo on hulppeat 2005 €, millä summalla pääsee kivasti Euroopan unionin maksajien joukkoon ja päätöspöytiin. Sen sijaan tulojenmukainen moodi eli useiten toistuva palkka on 1 €, ja sillä päästään Afrikan unioniin. Paras merkkari kansan vauraudelle on kuitenkin mediaani, eli mikä tulo jakaa kansan kivasti rikkaampiin ja köyhempiin tasamääräisesti. Soumille tuo luku olisi 5,5 €/v., ja mahdollisuudet YK:n avustuksiin ovat suuret...

[3] Maaperässä syntyy rikkihappoa, koska alunperin alueella on ollut sulfidipitoista maata. Sulfidi (S²⁻) on rikin muoto, jonka hapetusaste on -II, eli se on varaukseltaan kuin negatiivinen, liikaa elektroneja omaava. Se haluaa tasapainoon, kuten  kaikki meistä. Helpoiten tämä tapahtuu muhinoimalla hapen (O₂) kanssa, jota saadaan jos pohjaveden pinta laskee niin alas, että rikkipitoinen maa paljastuu. Esimerkiksi kun suota kuivataan. Tuloksena on rikkidioksidia, (SO2). Kun sade sitten maata uudelleen kastelee, muuttuu rikkidioksidi rikkihapokkeeksi (SO₂ + H₂O → H₂SO₃), ja lopulta rikkihapoksi (H₂SO₄). Happona se sitten kivasti syövyttää esim. paalutukseen käytettyä betonia ja terästä.