Inkluusio - ase vai pommi?

tl;dr: Inkluusio nostaa kustannuksia ja heikentää laatua koulutuksessa, lisäksi se johtaa koulushoppailuun sekä segregaatioon, plus hävittää Suomesta lahjakkaat. Ongelma on, ettei huomioida erilaisuuden olevan myös keskenään erilaista, vaan annetaan kaikille sama ratkaisu, inkluusio. Mutta toisilla se toimii, useimmilla ei. Rahapula on kroonista, ja usein inkluusio onkin leikkaustoimi. 

Medici, curate vos ipsa

On yleisesti tunnettu tosiasia, ettei elämästä selviä hengissä; onnekkaat selviävät sentään terveenä!

Viime viikolla allekirjoittamaton kävi polven tähystysleikkauksessa. Helppo rutiinitoimenpide, tietäjille sanottakoon vaan että ruptura ligamenti anterioris crucialis genui dexteri, removatio cyclopem. Kiitos etenkin lisenssille, joka kattoi tämänkin vapaa-ajan liikuntavamman oikein sujuvasti. Kaikki eivät kuitenkaan ole yhtä onnekkaita. Suomessa onkin jo kehittynyt kahden tason terveydenhoitomarkkinat: julkinen ja yksityinen.

Mielestäni kilpailu on yleisesti ottaen hyvä asia. Varsinkin kun julkinen ja yksityinen kirittävät keskenään toisiaan (julkinen varmistaa pohjatason hinnoillaan ja kattavuudellaan ja yksityinen tarjoaa huipputason erikoistumisellaan). Sama periaate soveltunee myös sotealaan: yksityinen tarjotkoon yhden, ei ainoata vaihtoehtoa. Perustason palvelut (terveys, kasvatus, turvallisuus, pelastus)[1] ovat asioita, jotka kuuluukin varmistaa verorahoilla, näin ollen ihmisten perustarpeilla ei voi käydä kauppaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö yksityinen sektori voi sitten siihen päälle tarjota voita ja näin motivoida jokaista yrittämään elämässä vähän enemmän kuin rimaa hipoen...

Kannatan itse soten ratkaisemiseen kuitenkin mieluiten härän sarvien välistä kulkemista, eli mm. Virossa toimivaa omalääkärijärjestelmää (tämänkin virolaiset osasivat meitä paremmin!). Tätähän kokeiltiin 90-luvulla, tulokset olivat hyviä, mutta ilmeisesti kai sitten välistävetäjille ei jäänyt kivaa siivua. Kiinassa on sanonta[2]: 

"hyvä lääkäri ehkäisee sairauksia, keskinkertainen parantaa taudin, huono lääkäri hoitaa oiretta."

Omalääkärijärjestelmässä hoitosuhteet ovat parhaimmillaan koko elämän mittaisia, joten lääkärin tuntemus henkilön erikoisolosuhteista on vertaansa vailla. Samalla yhteisön koheesio kasvaa, kun lääkäri ei ole jokin kunnan virkamies, vaan "yksi meistä, kyläläisistä." Mallissa säilyisi tietenkin yhä erikoissairaanhoito ylikunnallisesti hallinnoituna ja yksityisen sektorin tuotto siihen päälle esim. työterveydessä.

Mutta sotesta on muitakin mielipiteitä. Koko villakoiran ytimenä taitaa olla yksityistäminen. Yksi on puolesta, toinen vastaan, kolmas kierrellen ja kaarrellen. Ruotsissa ainakaan ei kuulemma kannattanut.  

Sen enempää en tässä kuitenkaan ongelmaa pohdi, se on toisen ajan (ja ehkä henkilön) asia. Selvää on vain se, että näin monella kokilla (ja välistävetäjällä) on soppakin niin sekava, ettei reseptiä voi enää puhtaaksi kirjoittaa. Sen sijaan tässä ajattelin pohtia itse lääkäreitä, noita soten ytimessä olevia sankareita.

Ammateista lääkäri lienee yksi arvostetuimpia, eikä ihme. Kun omassa ruumiissa on jotain vikana, huudetaan juurikin lääkäriä (tai lääkärille). Mikään kun ei mene ihon alle niin kuin sairaus tai vamma! Mutta lääkäreissäkin on eroja, ainakin jos julkista keskustelua seuraa. Mutta tosituvasti ja säännönmukaisesti suomalaisten eniten arvostama ammatti on kirurgi!

Itse pidän kirurgiaa länsimaisen sivilisaation yhtenä suurena keksintönä, ja hyvällä syyllä. Yleisestikin manuaaliset hoidot tuntuvat olevan "suosittuja", sikäli että ne nähdään tarpeellisina eikä niitä juuri kiistetä käytännöllisyydessään, ehkäpä koska ne ovat niin konkreettisia (kipukoukku ja mitänäitänyton). Kukaan ei vihaa häntä, joka antaa ihmiselle takaisin kävelykyvyn, paitsi tietenkin hän joka saa rampuudesta elantonsa. Sen sijaan yleis- ja terveyskeskuslääkärit[3] ovat käsittääkseni monenkin ihmisen katkeran vihan kohde. Miksi näin? 

Historiallisesti koko jako lääkäreihin ja kirurgeihin kuuluisi mennä toisin päin. Alunperin kirurgia oli jotain, mitä parturit harrastivat, heillä kun oli veitsetkin sitä varten. Vasta 1800-luvulla alettiin herätä siihen, että kirurgiakin on ankara tiede. Asiaa auttoi toki koko ihmiskuvan muutos. Ihminen alettiin nähdä monimutkaisena (vaikkakin Jumalan luomana) koneena, jota voisi tutkia ja "tuunata" mekaanisestikin, ja kohtahan joku jo meni mielenkiinnoissaan tökkimään veitsellä kuolleiden ruumiita...

Ihmisruumiin kunnioitus on ollut lähtökohtaisesti kuitenkin hyvin vahvaa maailman kulttuureissa. Kiinassa Konfutse painotti, että hiukset ja parta ovat lahja vanhemmiltamme, niinpä olisi suorastaan vanhempainmurha leikata hiuksia![4] Euroopassa isä pitää muuttaa Isäksi, mutta periaate säilyi: älköön ihminen leikelkö, minkä jumala on ommellut.

Kuitenkin jo keskiajalla kiinnostus oli voittanut pelon. Da Vincin päiväkirjoissa on kiehtovan makaabereja luonnoksia hirtetyistä ruumiista. Goottilainen estetiikka kohtasi goottilaiset kirkontornit. Mutta vasta ruumiinavauksen tultua yleisesti sopivaksi harrastukseksi viktoriaaniselle herrasmiehelle ja tavaksi harrastaa aitoa mikrotutkimusmatkailua ihmismaailmaan muuttui kirurgiakin puoskaroinnista taiteeksi[5].

Nykyisellään sitten tuon saman tieteellisen mullistuksen toinen hedelmä, farmakologia pääasiallisesti, on alkanut yleisessä mielipiteessä muuttua puoskaroinniksi. Lääkäreistä puhutaan niin burana-automaatteina kuin lääkeyhtiöiden käsikassaroinakin. Vaikka parasta mitä lääkäri voi saada potilaalta, on luottamus omaan ammattitaitoon.

Erityisesti koronan alla on rokotevastaisuus noussut. Ainakin USAssa, Ruotsissa ja Suomessakin koronarokotteiden jako on pitänyt osin pysäyttää, koska liian moni henkilökunnasta jäi pois töistä haittavaikutusten takia, ja osalle rokotetuista on kehittynyt harvinainen verisairaus narkolepsian tapaan. Ei siis ole täysin ihme, että näiden lukujen valossa osa kansasta suhtautuu skeptisesti uuteen mRNA-rokotteeseen, muistaen narkolepsiakatastrofin ja sen pikkuruiset korvaukset. Joissakin raporteissa mRNA-rokotteilla vaikuttaisi siis olevan suuremmat haitat mitä alunperin povattiin. CDCn oman raportin mukaan tällä haavaa rokotteen yhteydessä on todettu USAssa mm. 196 kuolemantapausta, lisäksi rokotteen 2. annoksen haittavaikutukset näyttäisivät olevan keskivertorokotetta suuremmat:

Huomaa ero Pfizerin toisen annoksen ja yleisten rokotteiden välillä

Ihmisiä siis huolettaa oma tereys, mikä on ymmärrettävää. En epäile ihmisten kykyä nähdä epäkohtia. Epäilen kuitenkin heidän kykyään löytää yksinkertaista ratkaisua. Aivan kuten rivipoliisejakin on helppo syyttää poliitikkojen juoksupoikina olosta, vaikka politisoituminen on muutaman ongelma (toisinaan tosin koko johto on joutunut huonoon valoon) on helppo kohde epäluuloille on syyttää hoitavaa lääkäriä:

"En tiedä onko se kateutta vai tietämättömyyttä, kun terveyskeskuslääkäreitä pilkataan ja kerrotaan näitä burana -tarinoita. Voisin sanoa, ettei perusterveen ihmisen tuki- ja liikuntaelimistön pitkäaikainen kiputila ole niinkään medisiininen ongelma, vaan enemmänkin fysioterapeutin heiniä. Pikkuflunssat paranee ilman antibioottia. Se mitä te ette näe tai mistä ette kuule, on se oikea medisiina, johon lääkäri ottaa kantaa. 75 -vuotias Alma, jolla munuaisten vajaatoiminta GFR 16, sydämen vajaatoiminta mitraaliläpän vuodon vuoksi, keuhkoahtaumatauti, uniapnea ja tähän päälle metrin lääkelista. Hän tulee nyt saturoiden 92%, henkeä ahdistaa ja krooninen anemia pahenee. Noniin, käsitellääs tämä tässä 20 minuutissa. Hupsista, venähtikin 45 minuuttia, mutta Alma elää vielä muutaman vuoden sen ansiosta. Tämän takia Viljamin flunssa -kontrolli nyt venähti."

Kun kuitenkin syylliset usein nyt vain löytyvät paljon ylempää kuin siitä kasvoja vasten syljettävästä rivilääkäristä tai -poliisista. Jäljet vievät helposti ulkomaille, kansainvälisiin (lääke)yhtiöihin, jotka käärivät kermat, ottavat hyödyn irti julkisesta tutkimuksesta ja pitävät patenttien tuomat voitot itsellään, ulkoistaen kuitenkin tappiot ja kärsimykset kansalaisille tai kehitysmaille. Esimerkiksi (korona)rokotteissa ei yhtiöille riskiä ole, sillä rokotteiden valmistajat ovat vapaita vahingonkorvausvastuusta. Omasta mielestäni tämä on hieman vääränlainen kannustin, mutta en ole kuningas...

Jos olisin kuningas, vaatisin 1) lääkevalmistajille korvausvelvollisuutta jokaisesta todennettavasta haittavaikutuksesta täydellisen vastuuvapauden sijaan ja 2) Suomeen takaisin ilmoitusvelvollisuutta haittavaikutuksista (nykyiselläänhän on hoitohenkilökunnan valittavissa, jaksavatko he käydä sitä byrokraattista valitusrumbaa ilmoittaakseen, että tuotteella X oli haittavaikutuksena Y, ja yllättäen tilastot kaunistuvat).

Keskusteltaessa lääkärien työn tehostamisesta olisi mielestäni tärkein keino, jolla voisimme helpottaa lääkärien työkuormaa, sairaanhoitajien ja lääkärien suhteen kehittäminen. Varaukseton "kyllä" hoitajien suuremmalle diagnoosi-ja  lääkkeenanto-oikeudelle sekä ja potilaan tarkasteluvastuulle perusasioissa. Koska mielestäni hoitajat ovat rautaisia ammattilaisia, joiden osaamista ei tulisi turhaan väheksyä! Malli on paikoin käytössä Suomessakin ja on parantanut hoitonopeutta ja tuloksia! Mielestäni peruslääkärin ei tulisi joutua tuhlaamaan aikaansa J00-diagnooseissa[6]. Jos jokainen potilas tulisi hoitajan kautta, saataisiin aivan ilmiselvät tapaukset hoitoon ilman suurempaa vaivaa. Sairaanhoitajilla olisi tietenkin pieni vastuunlisäys, mutta hehän ovat hoitoalan ammattilaisia, ei kai moinen ole muuta kuin heidän oikean, toden potentiaalinsa täyttä hyödyntämistä. Ja pieni vaivanlisäys heille, mutta mittava kevennys järjestelmälle. Yhteinen hyvä tärkein hyvä!

Jos olisin kuningas, palauttaisin kansalaisten luottamuksen peruslääkäreihin lisäämällä vahvasti tukihenkilökuntaa, eritoten sihteereitä sairaanhoitoon, jottei lääkärien kallis koulutus menisi papereita pyöriteltäessä, vaan hekin jaksaisivat ja viihtyisivät työssään!

Toisaalla on yhtenä ratkaisuna terveydenhoidon kriisiin tarjottu lääkärien koulutuspaikkojen lisäämistä. Tässä pitäisi kuitenkin muistaa, että markkinat toimivat yli rajojen (joten saatavuus ei ole ongelma, vaan houkuttelevuus), ja esimerkiksi Virossa kouluttautuu nytkin tärkeä osa Suomen tarvitsevista lääkäreistä. Liäksi en näe vertailtaessa SUomen lääkärimärän olevan kovin huonosti:

Ja tässäkin Viro voittaa...

Lisäksi voidaan keskustella, onko Suomessa varsinaisesti pula lääkäreistä. Jos kuunnellaan lääkäreitä itseään:

"Lääkärikoulutuksen lisäämisen sijaan vaikuttavampaa olisi panostaa koulutukseen ja terveydenhuollon työolosuhteisiin."

On lisäksi hyvä kysymys, tuleeko tulevaisuus keinoälyineen tuhoamaan perinteisen yleislääkärin tarpeen. Jo nyt on aloja, joilla tietokone antaa paremman diagnoosin. Ainoa ongelma on, että joku aina omistaa tietokoneen. Ja jos tuo tietokone sattuu sisältämään ainoan kelvon diagnosoinnin algoritmin, noussee kustannustaso melkoisesti kysynnän ja tarjonnan lain mukaan. Tekoälyhän ei muuten penniäkään saa. Muutenhan se olisi aidosti älykäs. Vai onko se itse asiassa sitä oikeaa älykkyyttä, ettei ahnehdi turhia... 🤔

Mutta jos puhutaan tietoteknisistä ratkaisuista lääkärien kuormassa, niin jos olisin kuningas, hävittäisin liki 800 milj. euron Apotin ja muut vastaavat, ja suosisin avointa lähdekoodia (kaikessa jukishallinnossa). Eikä niin että pukit kaalimaan vartijana valitsevat mieleisensä, eli omat tuotteensa, kalliilla:

"Tässä kohti kannattaa taas pysähtyä hetkeksi. Olemme siis tilanteessa, jossa on konsultin avustuksella käytännössä päätetty, mikä järjestelmä tullaan valitsemaan. Samainen konsultti on nyt ainoa taho, jolta tuon järjestelmän voi saada. On siis Accenturen ehdotuksesta käytännössä päätetty, että potilastietojärjestelmät koko suomeen tulee toimittamaan Accenture."

— Otso Kivekäs, http://otsokivekas.fi/2012/06/epic-fail-eli-sairaaloiden-it-eilen-tanaan-ja-huomenna/ 

Herranjumala, ostetaan edes fiksuilta virolaisilta:

"Virolaiset mokomat menivät tekemään oman [potilastieto]järjestelmänsä noin kymmenellä miljoonalla eurolla. Mikä tekee siitä Suomessa 200 kertaa kalliimman?"

— Osmo Soininvaara, https://www.soininvaara.fi/2012/09/19/bitteja-parilla-miljardilla/ 

Vielä yksi keskustelu, joka tarvitsee käsitellä, on kysymys koulutuksen ja pääsykokeen sopivuudesta. Toisin sanoen, olisiko syytä modulisoida lääkärintutkintoa? Esimerkiksi erilliset tutkija lääkärin ja kliinisen lääkärin linjat. Tällöin voitaisiin myös tarkentaa sopivuusvaatimuksia: kliinisellä tasolla mielestäni tärkeintä on empatiakyky, ei kemian tai fysiikan hallinta. Perinteisestihän muillakin hoitoalan koulutuksilla on ollut sopivuuskoe. Samalla he, joiden oikea kiinnostus on tutkimuksen edistäminen saisivat paremmat eväät oppia ja tehdä tutkimusta. Puhumattakaan siitä, että maamme terävimmät fysiikan ja kemian osaajat eivät suuntaudu aloille, joissa nämä taidot pääsevät oikeuksiinsa, vaan ne kuluvat "hukkaan" lääkärintyössä, sen sijaan että he tekisivät keksintöjä koko ihmiskunnan puolesta. Toki tässä suurin syyllinen on tutkimuksen vähäinen rahallinen hyöty — eihän useimmat tutkijat saa kuin voita leivän päälle, juusto jää kauppaan!

Yleisesti ottaen yhteiskuntamme ja joko historiamme kehitys on ollut siirtymistä yksinkertaisuuksista monimutkaisuuksiin, pienistä suuriin ja helpoista vaikeisiin. Leka ei vastaa murskainta. Miksi siis lääkärin ammatinkaan pitäisi olla kaikille sama? Tietenkin tietty perusosaaminen pitää hankkia, mutta jos henkilön kutsumus on tutkimus eikä hoitotyö, turha pakottaa häntä opiskelemaan hoitotyötä jos hän ei sitä tahdo tai aio tehdä.[7] 

Sen sijaan jokaiselle helpoin reitti oman intohimonsa pariin, tietenkin mieluiten työn äärellä oppien. Tämä onkin lääkärin koulutuksessa hyvä asia, oppimisessa on vahvana kliininen vaihe. Tietenkin sekä terveyskeskuslääkärin ja tutkijalääkärinkin olisi osattava sama teoreettinen perusta, mutta terveyskeskuslääkäreillä tulisi mielestäni huomioida paremmin työn sosiaalinen ja psykologinen ulottuvuus, ja vastaten tutkijalääkärin ammatissa kemiallis-fysikaalis-mikrobiologinen ulottuvuus. Ja sama pätee tietenkin myös pääsykokeeseen. Jos työssä vaaditaan ihmissuhdetaitoja, pitäisi niitä vaatia myös pääsykokeessa, eikä liiallista teknistä osaamista![8]

Tällä tavoin terveyskeskuslääkäreiksi valikoituisi heitä, joilla olisi innostus juuri terveyskeskuslääkärin ammattia kohtaan: ihmisten auttamista. Ja he, jotka ovat taitavia ongelmien teknisissä puolissa, mutta eivät niinkään haluaisi kohdata potilaita, voisivat ryhtyä analyyttisiksi tutkijalääkäreiksi, jotka ratkovat ongelmia laboratorioissa ja tutkimuspapereissa. On lääkärien suuri ylpeydenaihe, että he kaikki ovat pohjimmiltaan samasta puusta. Mutt maailma on kehittynyt, ja kehitys edellyttää erikoistumista. On korkea aika lääkärienkin vastata evoluution kutsuun kehittymällä!

Näillä nyt alkuun sote nousuun! 

新年快乐!

Tänään vietämme kiinalaista uuttavuotta! Juhlathan vasta tosin alkavat, mutta on hyvä aloittaa ajoissa. Korona tosin estää kaiken juhlinnan, paitsi tietenkin Kiinassa, jossa virallisten (jotka ova aina vähän epäluotettavia) tietojen mukaan pandemia vaikuttaisi olevan hyvin hallussa.

Seurattuani jo vuosikymmenen Kiinaa ja sen muutosta, on pakko myöntää olevan todennäköisesti totta, että tämä vuosisata tulee olemaan Kiinan. Maailmanpolitiikassa puhaltavat uudet tuulet. Mutta Kiina ei ole vain poliittinen voimatekijä; itse odotan mielenkiinnolla, koska se muuttuu myös kulttuuris-tieteelliseksi mahdiksi.

Kiinasta puhuttaessa stereotypia on usein hieman sinne tänne toimiva purkkaviritelmä. Mielikuvan on synnyttänyt toistuva todellisuus, mutta ihmisen pitää osata nähdä pidemmälle... ja Kiinan jatkuva investointi huipputeknologiaan ja tutkimukseen takaa sille vahvan aseman tieteen huipulla (https://www.china-briefing.com/news/what-is-china-standards-2035-plan-how-will-it-impact-emerging-technologies-what-is-link-made-in-china-2025-goals/). Tämän voi havaita tarkastelemalla kiinalaisten osuutta julkaistuissa papereissa ja keksinnöissä. Ja jos haluaa olla pessimistinen — se mitä Kiina ei osaa keksiä, sen se osaa vakoilla. Onkin vain ajan kysymys, koska "made in China" muuttuukin laadun takeeksi, johon keskivertosuomalaisella ei enää ole varaa (lähinnä kiitos maamme köyhtymisen). 

Jo nyt Kiinalla on 5G vahvasti hallussaan. Sillä on maailman suurin patenttisalkku aiheesta, mikä tekee kaikki muut yritykset (ja maat) enemmän tai vähemmän riippuvaisiksi siitä ja Huawei bisnestä tekemässä (https://www.cnbc.com/2020/02/06/huawei-sues-verizon-for-patent-infringement.html).

Kiina on jo onnistuneesti nostanut valtavan määrän ihmisiä köyhyydestä. Vaikka matkaa on vielä, on Kiina silti tehnyt valtaisan loikan: https://chinapower.csis.org/poverty/

Kohta Kiina saattaa ratkaista nälänhädänkin, nimittäin he ovat kehitelleet riisilajikkeen, joka kasvaa suolavedessä: https://news.cgtn.com/news/2020-01-16/Seawater-Rice-The-future-of-food-security--NiGUgtQlEc/index.html

Ja mitä tulee ilmastonmuutoksen torjumiseen, miltä kuulostaa Saksan kokoinen alue uudelleenmetsitettäväksi: https://www.afr.com/world/asia/china-s-40-year-billion-tree-project-is-a-lesson-for-the-world-20200915-p55vnk. 

Tai ihan aavikon muuttaminen metsäksi: https://www.euronews.com/living/2020/05/17/sand-dunes-turned-into-oasis-in-china

Ja näin kiinalaisia tuntien, täytyy myöntää että hämmästyttävän paljon heitä on Helsingin yliopistolla opiskelemassa juuri metsätieteitä. Myös elintarviketieteet tuntuvat olevan huudossa. Osa ei välttämättä aivan vapaaehtoisestikaan, vaan käsketysti: https://yle.fi/uutiset/3-11206288

Seuraavassa teknologisessa murroksessakin Kiina on jo johdossa, nimittäin kvanttiteknologiassa. Ja lyönpä vetoa, ettei Kiina ole edes paljastanut puoliakaan siitä, mitä se on jo kehittänyt...: https://www.rt.com/op-ed/512443-quantum-leap-china-internet-network/

Energiapolitiikassakin Kiina johtaa fuusioteknologian ja ydinvoiman saralla: https://energy.economictimes.indiatimes.com/news/power/china-targets-nuclear-fusion-power-generation-by-2040/68847529, https://www.voanews.com/east-asia-pacific/voa-news-china/china-track-supplant-us-top-nuclear-energy-purveyor

Ja USAn sulkiessa Arecibon valtaisan radioteleskoopin Kiina puolestaan avaa oman, vieläkin suuremman taivaita tutkimaan! https://www.space.com/china-fast-radio-telescope-open-international-scientists

Ainoa millä saralla Kiina ei vieläkään pärjää on kulttuuri. Joskin muu maailman joutuu jo sopeutumaan. Hollywoodkin joutuu sopeuttamaan elokuviaan juuri Kiinan markkinoille, joilla monet hitit tuottavat enemmän rahaa kuin elokuvien mekassa USA:ssa. Esimerkkinä olkoon vaikka Karate Kidin uudelleenfilmatisointi, joka ei todellakaan vaihtanut sattumalta Japanista Kiinaan.

Kiinassa kuitenkin koetaan uudenlaista kansallistunteen revitalisointia. Tästä vahvin esimerkki on vanhojen kiinalaisten vaatteiden uudelleenmuotiintulo: https://www.scmp.com/lifestyle/arts-culture/article/3121293/hanfu-traditional-chinese-clothing-and-young-people-hong

Kaikista suurin saavutus Kiinassa on kuitenkin yhden lapsen politiikka. Se on nostanut enemmän kansaa köyhyydestä kuin mikään muu, se on estänyt ekokatastrofin Kiinassa ja mahdollisen valtiollisen romahduksen. Se on tosin tehnyt sen valtavalla inhimillisellä hinnalla (pakkoabortit jne.) Onko se ollut oikein, se on kysymys johon voidaan vastata vasta kun nähdään, miten tuon politiikan lapset pärjäävät. Monet hyvin, sillä heillä on enemmän elintilaa ja mahdollisuuksia, parempi elintaso ja menestymisen mahdollisuudet kuin heidän edeltäjillään[1].

Kaikki tämä kertoo jotain siitä perimmäisestä kysymyksestä, jonka Kiinan vuosisata asettaa: kuinka paljon keinoja voi kaihtaa päämäärän saavuttamiseksi? Kiina ei vältä käyttmästä mitään keinoa. Länsimaille puolestaan päämäärät ovat neuvottelemattomia. Loppukädessä nämä kaksi filosofiaa törmäävät... Kuten Hu Angang Tsinghuan yliopistosta tiivistää:

"Mielestäni länsimaalaiset poliitikot toimivat vain seuraavat vaalit mielessään. Kiinassa puolestaan hallitseva puolue toimii saavuttaakseen suuria tavoitteita"

Vaikuttaisi olevan niin, että tulevaisuus on Kiinan. Vai onko? Pitäisikö ehkä pikemminkin sanoa, että tulevaisuus on kiinalaisen mallin? Katsokaas, tämä sana tarina on nähty jo (pari kertaa) aiemmin. Tarkastelkaapa 80-luvun elokuvia, niissä kaikissa USAlla oli aina sama haaste: japanilaiset tulevat ja valtaavat kaiken. Autot ovat Toyotoja[2], ravintolat sushia, pelikoneet Nintendoa. Nyt Japani on vain vaihtunut Kiinaksi. Ei mitään uutta auringon alla...

Itse en nimittäin näe Kiinan nousussa mitään muuta kuin koko Aasialle tyypillisen (alkup. japanilaisen) talousmallin, zaibatsun[3] jälleennousun. Tällä kertaa vain supersteroidella pumpattuna, eli rajattomalla lainsäädäntövallalla ja yksipuoluevallalla. Perusmalli on silti sama: yksityisen sektorin (epä)pyhä, mutta toimva liitto valtion kanssa (tällähän Suomikin hienosti nousi toisen maailmansodan jälkeen jaloilleen): http://eprints.lse.ac.uk/75214/

On tosiaan tärkeää muistaa, että Kiina on kapitalistinen vain ruohonjuuritasolla. Ylempänä, valtio joko omistaa merkittävän siivun, hallinnoi tai sitten lainahanojen (pankkien) kautta ohjailee "yksityisiä" yrityksiä Kiinassa. Meille näyttäytyvä Kiina on yhä vahvassa valtion ohjauksessa...

Ja tässä ohjauksessa on kenties toinen tärkeä asia, joka meidän tulisi Kiinasta huomata. Kiinan "oikea" hallitseva organisaatio, politbyroo, eli virallisemmin Kiinan kommunistisen puolueen keskuskomitean politbyroon pysyvä komitea, koostuu seitsemästä sam...sedästä. Ja näillä vanhoilla sedillä on eräs erittäin tärkeä piirre, mielestäni...

...He ovat kaikki korkeakoulutettuja (luonnontieteen) saralla.

• Xi Jinping - kemian insinööri, Tsinghuan yliopisto
• Li Keqiang - oikeustieteilijä (tohtori), Pekingin yliopisto
• Li Zhanshu - hallintotieteet (MBA), Hebein normaaliyliopisto
• Wang Yang - insinööri, USTC
• Wang Huning - oikeustiede (maisteri), ranskalainen filologia (kandi), Shanghai & Fudan
• Zhao Leji - filosofia, Pekingin yliopisto
• Han Zheng - taloustiede (maisteri), Itä-Kiinan normaaliyliopisto

Verrataan tätä kokoonpanoa Suomen hallitukseen: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006338194.html. Voin olla väärässä, mutta väitän että etenkin vahva luonnontieetellinen koulutus näkyy Kiinan hallinnossa ja sen politiikassa. Tietynlainen tehokkuus ja rationaaliselta faktapohjalta toimiminen[4] tekevät Kiinasta hyvin selvän realpolitikin[5] harrastajan. Meillähän insinööriohjaus on kirosana, synonyymi Sipilälle. Mutta matematiikan puolesta on myönnettävä: Sipilä paransi taloutta, oltakoon kikystä mitä mieltä tahansa!

Kysymys kuuluukin: olisiko meillä jotain opittavaa Kiinalta? Mielestäni olisi. Tietyssä määrin Kiinan hallinto on erittäin tehokas modernin ajan haasteisiin vastaaja. Samalla se toimii osin näkökulmastamme hyvinkin epäeettisesti[6], mutta toisaalta: eikö tämä tehokkuus vain osoita, että itse systeemi toimii. Eettisyyden tai epäeettisyyden tuovat ihmiset eli käyttäjät. Tässä vaiheessa on myös pakko painottaa, että huolimatta globalisaatiosta maailmassa on yhä ihmisiä, jotka eivät jaa länsimasita ihmiskuvaa. Heitä on itse asiassa enemmistö. Me länsimaalaiset pidämme itseämme kyllä eräällä tapaa maailman napoina, varsinkin ihmisoikeusasioissa. Mutta valitettavasti (talous)matematiikka ei ole puolellamme. Kuten se ei ollut neandertalinihmisenkään puolella. Eivätkä faktat välitä tunteistamme, aivan kuten painovoimaakaan ei kiinnosta, uskotko siihen vai et. Tappio on aina omasi.

Aikamme haaste onkin tämä: miten yhdistää eettisyytemme matematiikan kanssa? Miten selvitä oikeamielisinä? Mitä olemme valmiit uhraamaan, mistä luopumaan? Muuttuuko petoja vastaan taisteltaessa itse pedoksi? Vai olemmeko jo liian eettisyytemme hurmaavat? Olemmeko unohtaneet maailman kylmät lainalaisuudet? Hieman muunnellen Rudyard Kiplingiä:

'Words are for the mistress—whispers for the maids!

Gold for the craftsman cunning at his trades.'

'Good!' said the ruler, sitting in his hall,

'But numbers—Cold numbers—are master of them all!'

Tämä on asia, jota meidän pitää miettiä tarkkaan Kiinan noustessa 21. vuosisadan herraksi. Japani onnistui hylkäämään vanhaa (feodaaliajan) ja oppimaan uutta (tekniikka) ja siten kohoamaan maailmanmahdiksi. Nyt Kiina on tekemässä täsmälleen saman. Se ottaa uudesta hyvän (tekniikka) ja vanhasta hyvän (kulttuuri), ja näin syntyy uutta voimaa. Eurooppa ei ole onnistunut ammentamaan voimaa perinteestään, historiastaan tai teknologiastaan, vaan yrittää toistuvasti ponnistaa tyhjästä (kuviteltu EU, jolla ei ole identiteettiä)[7] taivaisiin (mm. missä on aurinkopaneelien valmistus, Kiina hallitsee markkinoita suvereenisti).

Kysymys ei ole helppo, mutta haastan silti eurooppalaiset kysymään itseltään laajemmin: voisiko meillä ihan oikeasti olla jotain opittavaa muulta maailmalta[8]? Jos Eurooppa haluaa länsimaalaisten arvojen menestyvän, niiden on ensin osoitettava elinkelpoisuutensa. Ja sivistyksessään/kohteliaisuudessaan Eurooppa on unohtanut, että silläkin on kyynärpäät. Vai onko Eurooppa vain niin lamaantunut päästään, ettei se enää kykene liikuttamaan itseään?

Olen oikeasti huolissani. Tuntuu siltä, että länsimaat on vallannut naivii idealismi vailla realismia numeroista. Mutta numeroita ei voi voittaa, vaikka niitä voikin muunnella. On ensin selviydyttävä, sitten voi saarnata muille. Eurooppa uhkaa jäädä historialliseksi kuriositeetiksi, ellei se onnistu Kiinan haasteen edessä. Ja se saattaa todellakin vaatia sitä, että opimme ja muutumme. Eurooppa on tehnyt sen aiemmin, mutta meidän on käytävä ennen kaikkea henkinen keskustelu siitä keitä olemme ja mihin olemme valmiit. 

Esimerkkinä nyt SuPon uuden johtajan kylmät totuudet siitä, että suurvalloilla (Venäjä, Kiina) on selvä intressi suomessa. Ja tuo intressi ei ole mikään pyyteetön, vaan valtapeliä (https://www.kauppalehti.fi/uutiset/supon-paallikko-ykkosaamussa-venajalla-ja-kiinalla-voi-olla-pyrkimyksia-paasta-kiinni-suomen-kriittiseen-infrastruktuuriin-taytyy-huomioida-kun-tehdaan-paatoksia-esimerkiksi-5g-verkon-toimittajista/21c1b9e9-d4f8-41a0-a104-9b4e071b1e08). Kyky pysäyttää Suomen energiantuotanto ja älyjärjestelmät ei ole muuta kuin veitsi kurkullamme. Ja me olemme sinisilmäisyyttämme se veitsen antaneet heille käteen, kun olemme ajaneet rajatonta kilpailua ja voitontavoittelua vailla huoltovarmuusnäkökulmia.

Ja tämä sama vaivaa EU:ta, henkinen voima ja yhteys. Tiivistäen, oman pihan hoito ensin. Kyky sanoa "ei" markkinavoimille ja hankkia kilpailua vastaan itse omilta toimijoilta ne yhteiskunnan selkärangan rakenteet, joita ilman emme selviä; henkinen selvyys siitä, että meitä ympröi vaarallinen maailma, jossa hyvä tahto on päämäärä, ei asiantila, ja kyky varautua tuon asiantilan mukaisesti; yhteinen visio siitä, mitä on olla eurooppalainen. Nyt se ei ole muuta kuin kasvotonta vallankäyttöä Brysselissä ja kilpailutuksille alistumista. Meiltä puuttuu yhdistävä visio, joka saisi orgaanisesti voimansa jostain yhtenäisestä. Lyhyesti, Suomelta ja EUlta puuttuu terve itsekkyys ja omanarvontunto! Parhaimmillaan, tuon yhteisen eurooppalaisen identiteetin löytyminen voisi olla win-win kaikille, jos se nousisi orgaanisesti. Ei korvatakseen kansallistunnetta, vaan sen rinnalle samasta sydämen lähteestä, kuin kaksoiskansalaisuudeksi. Vahvempaa sidettä en keksisi Euroopalle.

Jos olisin kuningas, palauttaisin kouluihin takaisin latinan kielen ja antiikin klassikoiden pakko-opiskelun, sillä niissä lepää se sielu, joka on jokaisen eurooppalaisen sydämessä: totuus, hyvyys ja kauneus.

Mutta siitä lisää toisessa tekstissä...

[1] En itse ole lainkaan huolissani Suomen syntyvyydestä. Päinvastoin, alhainen syntyvyys povaa vain kaikkea hyvää. On täysin selvää, että automatisaation ja digitalisaation jäljiltä koemme työpaikkojen kadon ja työelämän kurjistumisen, työtä ei enää riitä kaikille (https://blogit.kansanuutiset.fi/maailmanparantajan-madonluvut/76-millaisia-ovat-uudet-digityopaikat). Tässä tilanteessa on vain luontevaa, että väestö hiljalleen vähenee, jotta luonnollista työtä riittää kaikille. Sillä työ on paras tapa antaa merkitystä elämälle, sitä parempaa lääkettä ei olekaan. Ja yhteiskunta, joka ei kykene tarjoamaan kuuluvuuden tunnetta jäsenilleen, tuhoutuu. Samasta syystä suhtaudun vierastaen ylenmääräiseen keskittyymiseen väestönkadosta ja työntekijäpulasta, jota pitää maahanmuutolla tilkitä - Mitä harvaan asutumpi maa, sitä enemmän tilaa kaikille. Ja tilaa osaa arvostaa vasta kun sen menettää...

[2] Ainakin jokaisessa sodassaan USAn pahin vihollinen on  ollut Toyotan klassinen avolava:

[3] Zaibatsu  (jap. 財閥) : Yritysrypäs, joka sama konserni omistaa sekä pankin että siltä lainaavat tehtaat ja alihankkijat, näin käytännössä halliten monopolina markkinoita, esim Mitsubishi, joka ei varmastikaan ole pankkina meille tuttu. Usein zaibatsu omaa "erittäin hyvät" suhteet valtionhallintoon.

[4] On ehkä omituista, että Kiinan hallitus ei toimi ideologispohjaisesti. Mutta mielestäni monessa suhteessa marxismi on Kiinassa kansan oopiumia.

[5] Wikipedia: " Ulkopolitiikkaa, joka pyrkii sopeutumaan vallitseviin oloihin ja sivuuttamaan periaatteelliset, ideologiset tai moraaliset seikat. Se on mahdollisen politiikkaa, jossa periaatteet jäävät toisarvoisiksi."

[6] Sanoisin tässä vaiheessa jotain uiguureista ja heidän vainoistaan, esimerkiksi.

[7] Ceterum censeo, latinam linguam Unionis Europaeae officialem facturum esse!

[8] Suomella ainakin voisi olla jotain opittavaa Virolta, joka menestyy Suomea paremmin PISA-testeissä, maksaa parempaa lapsilisää, on liki valtionvelaton, autokannaltaan Suomea uudempi ja väestöltään korkeakoulutetumpi (https://www.talouselama.fi/uutiset/virokin-meni-suomen-ohi-korkeakoulutettujen-osuudessa-vaestosta-huoli-korkeakoulutettujen-maarasta-on-viimein-otettu-tosissaan/f62ae26b-e08f-39b9-b965-af1aba2559c5), puhumattakaan houkuttelevammasta verotuksestaan (investoitaessa maan sisälle yritys saa verovapauden investoinnin osalta, kannustaa siis niihin Suomenkin kaipaamiin investointeihin) sekä tietenkin omalääkärijärjestelmästään, jossa lääkärillä on pitkä hoitosuhte hyvään hintaan. Ja potilastietojärjestelmä, joka maksoi vain 10 miljoonaa (https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000001764631.html).

Näkymättömän voima feat. Marin ja MTV3

Tarjoilen alkuun ajatelman. Kysymyksiin voi vastata kahdella tavalla: kyllä, ei tai hiljaisuus.

Ihmiselle on annettu kaksi korvaa ja silmää, kättä ja jalkaa, mutta vain yksi suu. Tarinan mukaan taustalla on harras toive siitä, että ihminen säästeliäästi käyttäisi suutaan[1], ja sen sijaan kaksin veroin kuuntelisi ja katsoisi ennen kuin puhuu. 

Itse olen siitä onnekas, ettei tapanani ole kirjoitella ajattelemattomia. Puhumisesta en sitten sanokaan mitään! Mutta monella SoMessa on tätä nyky ehdottomasti vaivana se, että sormet juoksevat nopeammin kuin maltti. Syntyy ylilyöntejä, ja ylilyönneistä lyöntejä. Kohta onkin sitten jo tappelu ja tikkaus edessä...

Olla sanomatta mitään onkin taitavan sanankäyttäjän alin aste. Joskus on kuitenkin pakko sanoa jotain, vaikkei ehkä edes haluaisi, koska joskus sanominen vain kuuluu työnkuvaan tjms. Ja tuollaisessa tilanteessa onkin parasta hallita seuraava taito, nimittäin sanoa valikoidusti. Ja tämä jos mikä se vasta pirullista on SoMen aikana. Valhe, emävalhe ja tilasto, mutta saman voi myös saada aikaan olemalla hiljaa - valikoidusti! Otamme pari esimerkkiä.

9.3.2021 Marin esiintyi MTV3:n haastattelussa koskien koronarajoitteita. Ärrimmäisellä taidolla ja oveluudella hän onnistui välttäämään (kiusalliset) vastaukset liki kokonaan. Linkissä on koko haastattelu erinomaisesti perattu auki, sitä en tässä toista. Mutta sen sijaan totean, että poikkeusolojen päätös hallitukselta keskittää viestintävalta pääministerin itsensä johtamalle valtioneuvoston kanslialle on liike, jota en odottanut näkeväni demokraattisessa Suomessa. Näköjään vapaan median suut halutaan tukkia, jottein tällaisia epämiellyttäviä haastatteluita enää tulisi ulos. Eli tästä lähtien kansalaisia kohdellaan kuin herkkusieniä: pidetään pimeässä ja syötetään paskaa?

Marinin hallitus on tehnyt suurtyön ja luonut 30 000 uutta työllistä[2]. Saavutus on hieno, mutta mikä jää sanomatta? Työllisiä ilman työpaikkoja? Mitä jos ilmoittaisin tuottaneeni juuri 30 000 nälkäistä ilman ruokahuoltoa! Kuten artikkelissa sanotaan:

"Toimien tarkoituksena on lisätä työn tarjontaa, eli käytännössä patistaa työttömiä hakemaan töitä aktiivisemmin ja työllisiä pitämään kiinni työpaikoistaan."

Jos sanoo, että on juuri luonut 30 000 työllistä lisää, se on hienoa. Mutta työllinen ei vielä tarkoita mitään. Kansantalouden kannalta työllinen on hieno juttu vasta, kun tuo työllinen on a) uudessa b) työpaikassa, joka c) tuottaa lisäarvoa. Valtion suunnitelma (eläkeputken karsiminen) ei toteuta yhtäkään kohtaa. Sen sijaan se pakottaa ihmiset pysymään a) vanhoissa b) töissään c) usein julkisella sektorilla, joka ei tuo nettovoittoa[3]. Ei mikään auvoinen runsaudensarvi, niin kuin ehkä toivottaisiin. 

Mutta retoriikaltaan asia on hienosti lausuttu. Ehkä jopa niinkin hienosti, ettei tulosten oikeaa laitaa[4] ole vielä edes tajuttu hallituksen taholta. Toki on myönnettävä ettei asia varmasti ole näin yksioikoinen. Numeroiden varassa selvää on kuitenkin, että suossa (turpeessa?) sitä räpiköidään[5]. 

Toinen hieno esimerkki tästä sanomatta sanomisesta on oheinen kuvankaappaus MTV3:n uutisista koskien maanpuolustustahdon romahdusta:

Lähde: kuvankaappaus, MTV3 kymmenen uutiset 10.12.2020

Lähetyksessä lausuttiin, jotakuinkin näin: 

"Kiinnittäisin huomiota myös siihen että maanpuolustustahto alkoi laskea tuossa vuoden 2014 hujakoilla jolloin Venäjä miehitti Krimin. Tuona samaisena vuonna suomalaisten käsitys lähialueemme turvallisuustilanteesta muuttui selkeästi aikaisempaa synkemmäksi."

Mutta kun tuota taustalla olevaa kuvaajaa katsoo, näkee nopeastikin ettei tilastossa tapahdu muutosta kuin vasta syksyllä 2015! Mitä tapahtui syksyllä 2015[6]? Selvästi jotakin, joka vaikutti enemmän kuin Krimin miehitys 2014.

Vaatii taitoa osata kuunnella hiljaisuutta. Lukea rivien välistä. Ja juuri se lukutaito on nykyään niin hakusessa. Jos minä olisin kuningas: kouluihin rivinvälistälukutaito opetettavaksi aineeksi.

Taitohan on helppo, ja vaatii vain kahta asiaa. Ensinnäkin, on oltava malttia ja suopeutta lukea, niin ettei heti vedä lukemastaan herneitä nenään. Luettua pitää mutustella kuin runoa, pohtia mitähän tässäkin on kokattu. Ja annettava epäilyksen etu (benefit of doubt) alkup. kirjoittajalle. Toisena vaaditaan sitten viisautta, joka on joillakin synnynnäistä mutta meille useimmille elämän virheiden kautta kertyvää. Viisaudella tunnistamme sen, mikä on totta epäilyksissämme. Ja sitten puolestaan suhtaudumme siihen oikein... 

Mutta tärkeintä molemmissa on tapa, jolla asia on onnistuttu esittämään. Hiljaisuudella. Hiljaisuudella on valtava voima, jota useimmat eivät ehkä oikein käsitä. Eikä hiljaisuus tässä nyt tarkoita urbaanin luokan trendikkäitä mindfulness-sessiointia (joskin silläkin on ehdottomasti terapeuttinen paikkansa hektisessä ajassamme), vaan tuota puheavaruuden mystillistä lacunaa, tyhjää pistettä.

Kuten alussa sanoin, hiljaisuus on monimerkityksellisyyttä. Ja sellaisena se pitää aina myös kuulla/lukea. Kaikissa edellisissä on monta tapaa tulkita hiljaisuus. On täysin mahdollista, että hallituksen suunnitelmat onnistuvat hienosti. On täysin mahdollista, että maanpuolustustahdon lasku alkoi jo 2014. On täysin mahdollista, ettei hiljaisuudella ole mitään virkaa.

Hiljaisuus näet ei anna vastauksia. Mutta se pyytää kysymään, miettimään. Ja juuri tässä on hiljaisuuden arvo! Pysähdymme sen edessä ja mietimme, onko näin vai noin. Hiljaisuus, sanomattomuus on kysymysmerkki. Toisinaan se on toki myös vallankäyttöä. "Minulla on varaa olla vastaamatta sinulle!"

Länsimaalaisessa taiteessa on koko kanvas peitettävä. Meillä on tyhjyyden kauhu, horror vacui. Ainakaan Aasiassa asia ei ole kuitenkaan näin, vaan usein tyhjyys (無) on suorastaan tärkein elementti taiteessa[7]. Tyhjyys on taolaisen filosofian mukaan se, mistä kaikki alkaa, siis esiäiti[8]. Eikä mikään pelättävä kadotus. Tyhjyys on myös se mikä antaa asioille hyödyllisyyden ja merkityken. Eihän ruukku toimisi, jollei se olisi sisältä ontto! Koska vain eroavaisuudet tuottavat merkitystä[9] 

Sama tyhjyyden käsite leijuu kaikkialla kulttuurin psyykessä. On osattava pitää yllä tyhjää hymyä jatkuvasti, tyhjiä tapoja. Sanottava tyhjät sanat. Ja ylläpidettävä hiljaisuutta. On pidettävä juonet itsellään salassa, kunnes on aika iskeä. Siihen asti - hymyä!

Meillä länsimaissakin on ajoittain viitteitä tyhjyyden käytössä. Elokuvissa tällä on oma sijansa. Rivinvälitys kappaleiden välillä tuottaa ja tuhoaa merkityksiä. Yhdys sana virheet kaatavat hyviäkin kirjoittajia. Mutta filosofisesti tyhjyys on edelleen pelättyä, tavoitellun ja ihaillun sijaan. Paitsi mindfulnessissa!

Arvostan suunnattomasti aina, kun joku onnistuu sanomaan jotain sanomatta. Ne upeat harvat dialogit, joissa voin puhua säästä mutta tarkoittaa politiikkaa. Esimerkiksi. Kaikki tietävät kyllä tilanteen. Kun hiljaisuus puhuu, kun sanotaan yhtä mutta tarkoitetaankin toista. Tulisempia treffejä ei olekaan kuin tällaiset, kevyessä epävarmuudessa, olemisen sietämättömässä keveydessä liikkuvat ja leijailevat.

Mutta nykymaailma ei salli epävarmuutta, ei salli sumuisuutta. Pitää olla analyyttinen, laskelmoiva, ratkaista. Ehkä pitäisi. Ehkä... 

Alussa tarjoilin ajatelman. Nyt kysyn uudestaan: ymmärrätkö hiljaisuutta?

Tapaus Navalnyi

 Venäjällä kattila kiehuu. Ainoa kysymys kuuluu: kuka on padassa? Toisten mukaan Putin, toisten mukaan Navalnyi. Mene ja tiedä.

Oli asiasta mitä mieltä tahansa, on todennäköisesti väärässä. Kreml on viimeinen paikka, jonne pääsemme kärpäsinä katsomaan ja kuuntelemaan. Vastakkaisen sukupuolen vessan lisäksi. Koko kohu Navalnyin ympärillä tuokin mieleeni, kuinka ihmismielellä onkin niin pirullinen tapa ns. halo-efektiin[1]. 

Jos seuraa yleistä mielipidettä uutisoinnissa, voi huomata kuinka Navalnia pidetään sankarina. Miltä hän vaikuttaakin, sillä eiväthän korruption paljastajat ole koskaan pahiksia[2].

Mutta on muistettava, kuka Navalnyi oikeastaan on. Ensinnäkin, hän on ihan aito oikea nat... nationalisti (https://twitter.com/kazbek/status/1351562333299093513). Siis vähän niin kuin "persu". Mutta malliin, "venäläinen persu" (https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000002789103.html):

Hänen ensimmäinen kuuluisa iskulauseensa kuului "Jo riittää Kaukasian ruokkiminen", jolla populistipoliitikko vastusti verovarojen syytämistä etelän osatasavaltojen ja erityisesti Tšetšenian tukemiseen. Haastatteluissa Navalnyi otti tavan takaa esille maahanmuuton ongelmat ja islamin voittokulun.

Venäjän kansallismieliset ryhmät ryhtyivät 2005 järjestämään niin kutsuttuna kansallisen yhtenäisyyden päivänä Venäläistä marssia, jonka iskulauseissa vaadittiin "Venäjää venäläisille". Navalnyi tuki marssijoita ja kuului vielä syksyllä 2011 marssin järjestelykomiteaan. 

Toisekseen, hän on itsekin 90-luvun karusellissa rikastunut oligarkki (https://www.wsws.org/en/articles/2018/01/09/nava-j09.html):

"Navalny was born in 1976. His father was a Red Army officer, and his mother was a party member and economist. He grew up in various military towns, before moving to Moscow in the 1990s for his studies. This decade, traumatic to the vast majority of Russians, saw a shameless bonanza for former Stalinist bureaucrats, Komsomol members and outright criminals, who all tried feverishly to grab as much wealth from the former workers state as possible. Navalny’s family participated in this criminal struggle for wealth and influence of the ex-Stalinist elite to the best of their abilities. In the mid-1990s, his parents built a wicker factory in the southwest of Moscow. Navalny soon switched from law to finance, and went into banking. [...]

Against the backdrop of this cataclysmic restructuring of society, the young Navalny developed a fascistic, social-Darwinist hatred of the working class. In a later interview, he stated, “I wanted a market economy in the most wicked form—the strongest survive, the rest are simply superfluous (ne nuzhny).”

He started working on the stock market and in a real estate company. But he did not make it. Navalny later recalled: “To market fundamentalists like me, it seemed like they would all become millionaires. Everybody thought that if we were smart, we would soon become rich … but then it suddenly became apparent that the rich are those that are somehow connected to the government.”

Hän ei tosin kuulu Putinin lähipiiriin. Mutta muuten, hän kyllä kannattaa Krimin kuulumista Venäjälle (https://www.themoscowtimes.com/2014/10/16/navalny-wouldnt-return-crimea-considers-immigration-bigger-issue-than-ukraine-a40477).

Venäläiset ovat tunnetusti maskirovkan mestareita[3]. Maan, joka selvisi Napoleonista ja Hitleristä onkin oltava. Minä itse näen Navalnyissä maskirovkan merkkejä. Uusi kysymys kuuluu tosin, kenen maskirovkan? 

Voisiko Navalny olla Putinin yritys murskata kaikki toisinajattelijat, juuri kun he ryömivät esiin tukeakseen Navalnyita? Entä villiäkin villimpi teoria, jonka mukaan hän on Putinin itse valitsema seuraaja? Tai voisiko Navalny olla itse länsivaltojen agentti, jonka tehtävä on kaataa lopultakin Putin. Jenkkejä palvelisi kivasti, jos samalla sattuisi kaatumaan Nord Stream -putkihanke, joka "vapauttaa" EU:n ikävästi jenkkien tarjoamasta energiariippuvuudesta. 

On tosiaan esitetty jopa väitteitä, että Navalny kuuluisi CIA:n palkkalisoille. Mutta nämä väitteet ovat joko hyvin peiteltyjä, perättömiä tai salaliittoteorioita (http://thesaker.is/the-destructive-plan-behind-the-biden-russia-agenda/). Niin tai näin, ilmeisesti ainakin kuuluisa Putinin palatsi -video on tuotettu osaavalla yhteistyöllä Los Angelesissä olevan tuotantoyhtiön kanssa. Ja viimeistelyt hoidettiin Saksassa Kirchzartenissa. Ilmeisesti tämän tuotantoyhtiön perustajat ovat kaksi USAlasita alan veteraania, Nina Gwyn Weiland ja Sebastian Weiland. Ja sattumoisin, he ennättivät avata studionsa juuri parahiksi Navalnyita varten:

Ein professionelles, internationalen Standards entsprechendes Film- und Fernsehstudio, geleitet von den beiden gebürtigen Freiburgern Nina Gwyn Weiland und Sebastian Weiland, die jahrelang in den USA in der Filmbranche gearbeitet haben und nun mit mehrjährigem Vorlauf im Schwarzwald ihren Studiobetrieb aufgezogen haben. Gerade rechtzeitig für Nawalny, wie Weiland bestätigt: Anfang Dezember habe man eine Anfrage aus den USA erhalten, ob man denn Produktionskapazitäten freihabe. Die habe man gehabt, und so sei eins zum anderen gekommen.

Melkoinen soppa, mutta jälkimauksi itselleni ainakin jää se, ettei Navalny loppujen lopuksi ole kovin erilaisempi kuin Putin. Tiikeri ei tietääkseni pääse pakoon raidoistaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Navalnyin paljastukset voisi olla totta, tai etteikö hän voisi mobilisoida Venäjän kansaa suuriinkin muutoksiin (vaikka Navalnyin oman puolueen suosio leijuikin aina yksinumeroisissa luvuissa). 

Olisi mielestäni erittäin hyvä, jos Venäjää riivaava korruptio saataisiin kuriin. Jos se vaatii Navalnyita, olkoon niin. Mutta en odota häneltä ihmeitä, enkä etenkään Krimin palauttamista. Odotan vain että yhdet oligarkit kaatuisivat ja toisia ei tulisi tilalle, vaan keskiluokka saisi vaurastua ilman jatkuvaa lahjustenmaksamista ja mafianpelkoa.

Kaikkei mielenkiintoista tässä koko sopassa on kuitenkin se tapa, jolla media on hienosti onnistunut antamaan niin yksipuolisen kuvan koko konfliktista: Sauron vastaan vapaat kansat, paha vastaan hyvä. Muitakin mielipiteitä on toki esitetty, mutta en ole havainnut niiden saavan medianäkyvyyttä, siis oikeasti. 

En kuitenkaan syytä tässä yhteydessä mediaa CIA:n palkkalistoilla olemisesta. Sen sijaan syytän sitä mustavalkoisesta klikkipohjaisesta journalismista, jossa on pakko saada kiva yksinkertainen sankaritarina, joka myy. Jätettäköön yksityiskohtiin tutustuminen oman harkinnan varaan, tärkeintä on että ostat tämän lehden jossa kerromme sankarisaagan uusimmat käänteet. Ehdotus: kouluihin enemmän medialukutaidon oppitunteja juurikin tämän asian takia. Quis qustodiet ipsos custodies, nisi diurnarii et relatores, canis vis.

Tai näin ainakin koen. Halo-efekti on kaapannut toimittajat. Halo-efekti ja yksinkertaiset tarinat myyvät -oppi. Jos minä olisin kuningas, laittaisin peruskouluun pakolliseksi kognitiivisten vinoumien perusoppimäärän. Tieto vapauttaa, toivottavasti. Räikeämmin koko soppa ei voisi paljastua, kuin siinä kuinka Amnesty peruutti Navalnyin mielipidevangin statuksen johtuen hänen rasistisista lausunnoistaan. Tekopyhyyttä ja typeryyttä, sanon. Eikö armo kuulu kaikille? Vai katsooko Jumalakin, että "tuolle annetaan anteeksi ja tuolle ei, ota salama päähän." 

Paitsi iltalehti, hah! https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/3995faeb-3faa-46b0-af47-ae0e950f9b23

Syvällä ollaan, kun asiallista journalismia varten pitää lukea iltapäivälehdistöä. Pellemaailma!

Haiku Gamestopille

 "Venäläisessä

    ruletissa onkin vain

        kovat panokset!"

Viikon puheenaihe on ollut eittämättä markkinoilla vallitseva myllerrys. Alunperin Redditistä (r/wallstreetbets) liikkeelle lähtenyt, sittemmin 4chanin kautta voimaa kerännyt hoi polloin kapina lyhyeksi myyviä hedgerahastoja vastaan on johtanut valtaviin myllerryksiin osakemarkkinoilla. Ja syystäkin. Ilmeisesti joku keksi, että tietyt rahastot olivat shorttanneet[1] lyhyeksi Gamestopin (ja muidenkin) osakkeita yli saatavilla olevan osakekannan, siis yli 100 % saatavilla olevista osakkeista.

Tapahtuma ei ole osoittautunut (tätä kirjoittaessani) aivan niin maailmaa mullistavaksi kuin povattiin. Globaali talousjärjestelmä ei ole romahtanut. Gamestopin osake, vaikkakin yhä arvokas, heittelehtii arvoltaan pahemmin kuin pimeä tukkirekka virkistystauon jälkeen. Luvattuja suurvoittoja ei ole tullut. Hedgerahastot ovat pääosin myös onnistuneet jo pelaamaan itsensä ulos ansasta — tappiolla, tietenkin.

Kuitenkin on vaikea olla näkemättä tietynlaista paradigmamullistusta tässä. Tai vähitäänkin suurta tarinaa, Daavidia Goljatin edessä. Internetin kaikkialle tunkeva, demokratisoiva käsi on nyt tunkeutunut myös pääomien linnakkeeseen. Tärkeää ei kuitenkaan ole voitto, vaan taisteluun pakottaminen.

Ja siinä tämä liike on onnistunut. Massojen kapina[2] on osoittanut joukkojen voiman, kunhan internetin koordinoiva voima on läsnä. Yhdessä olemme vahvempia kuin yksin. Ja mikä tärkeintä, meillä on luonnollinen taipumus toimia yhdessä.

Sitäkin merkittävämpi, joskaan ei välttämättä onnistumiseksi kutsuttavissa oleva seuraus, on eräiden "demokraattisten" meklareiden tominta. Robinhood-palvelu[3], joka tarjosi tavalliselle kaduntallaajalle mahdollisuuden osallistua pörssipeliin pienilläkin panoksilla, päättikin keskellä hirvittävää arvonnousua ja ostomyrskyä rajoittaa Gamestopin osakkeiden ostoa asiakkailtaan. Tämä asetti normaalit ihmiset alalyöntiasemaan suhteessa kansainvälisiin sijoittajiin. Voitte kuvitella, jos toiselta joukkueelta kielletään mailat ja toivotetaan onnea kaukaloon...

Toimenpide herätti närkästystä. Toki Robinhood vetosi markkinoiden ärhäkkyyteen tehdessään tämän poikkeuksellisen siirron. Emme tiedä mitä kulisseissa tapahtui. Ehkä USA:n hallitus puuttui peliin. Ehkä he tosiaan pelastivat kaverinsa. Ehkä sakko markkinalain rikkomisesta on tosiaan pienempi kuin mahdollinen tappio avoimilla markkinoilla.

Kuitenkin kansa onnistui hetken aikaa voittamaan suuret pelaajat heidän omassa pelissään. Ja näkivät myös, etteivät säännöt suinkaan ole mitenkään kiveenhakattuja. Jälkipeli tästä markkinahäiriöstä jatkuu vielä pitkään. Joukkokanne Robinhoodia vastaan on nostettu, valtava joukko äänestäjiä on herännyt siihen, että heitä estettiin käymästä kauppaa juuri, kun he olivat vihdoin voittamassa suuret hedgesijoittajat...

Saattaa toki olla, että tuo kaupankäynnin esto pelasti globaalin talouden täydelliseltä luhistumiselta.

Joskus vanhempien pitää kieltää lapsiaan. Ja joskus vanhempienkin pitää nähdä, että lapset ovat kasvaneet heistä ohi[4].

Aika näyttää, kumpi tällä kertaa oli kyseessä. No eihän tässä pelissä voittaa voi. Mutta minäpä tyydynkin hopeaan! Hah!

[1] Shortatessa myyjä myy osakkeita, joita ei edes omista, spekuloiden tulevaisuuden hinnalla. Hyvä jos tietää totuuden, tai edes on onnekas.

[2] Ironisesti ei aivan se massojen kapina, mistä jo 30-luvulla kirjoitettiin: https://en.wikipedia.org/wiki/The_Revolt_of_the_Masses

[3] Nyttemmin surullisenkuuluisasti "Robbinghood"-nimityksen saanut.

[4] Perinteisesti freudilainen ajatus siitä, että jokaisen pojan/lapsen on jossain vaiheessa suoritettava symbolinen isänmurha, on tietyllä alkukantaisella tavalla intuitiivisen järkevä. Tai ainakin houkutteleva.